Anumaista askaretta

Löysin joulun alla tosi edullisia ja kauniita lumihiutaleita Sokokselta. Ostin niitä sitten 12 kappaleen paketin. Osan laitoin tarralla pienen ikkunan väliin, jossa minulla oli jo kynttelikkökin. Siellä ne tulevat kauniisti esille.

Lopuille en meinannut löytää paikkaa. Lopulta päädyin vähän erikoisempaan ratkaisuun. Otin parvekkeenoven edestä ison verhon pois. Laitoin sitten kapeamman syvänpunaisen samettiverhon oven toiselle laidalle. Se näytti kuitenkin tosi typerältä roikkuessaan suorana. Mietin aikani, että millä sitoisin sen kiinni. Silmiini osui kynttilän ympärillä oleva metallilanka, johon oli pujoteltu läpinäkyviä helmiä. Nappasin sen ja sidoin sillä verhon kiinni. Tuli kyllä yllättävän kiva.

Lumihiutaleet viritin ohueen valkoiseen lankaan ja ripustin parvekkeenovien väliin. Aikani katselin niitä ja minua häiritsi langat, jotka näkyivät niin selvästi. Vaihdoin lankojen tilalle siimat. Ei, sekin näytti rumalta. Pikkutarkkuuteni pääsi taas valloilleen.

Aloin sitten kurkkimaan kaappeihin ja toivoin löytäväni jotain, jolla saisin langat huomaamattomiksi. Sitten näin avonaulakkoni edessä olleen naruverhon. Jes! Pistin sen nastoilla kiinni ovien väliin.

Aika erikoinen, mutta samalla myös upea viritys - vaikka itse sanonkin. =)

Yritin ottaa hienoa kuvaa virityksistäni, mutta eihän se onnistunut. Eilen illalla sitten ajattelin muokata hieman tuota alla olevaa kuvaa. Yksi ainoa näppäimen painallus sai aikaan sen "taideteoksen".

Niinhän se on, että kaikki voi mennä silmänräpäyksessä sekaisin. Yksi napin painallus, yksi sana, yksi harha-askel,.. Vain yksi ainoa pieni teko voi muuttaa ja sotkea kaiken.