Kävin tänään kävelyllä. Matkalla näin jotain sellaista mikä sai minut kihisemään kiukusta. En oikeastaan meinannut edes uskoa silmiäni.
Alustan tuota juttua tarinalla lapsuudestani. Kun olin pikkutyttö niin perheeni tuurasi talonmiestä ainakin yhden kesäloman ajan. Tehtäviin kuului myös lipunnosto ja -lasku. Isäukkoni oli pirun tiukka mies joissakin asioissa - niin kuin esim. lipunnostossa. Muistan miten tarkat ohjeet hän antoi siskolleni ja veljelleni, kun he hoitelivat yhdessä lipunnoston. Tärkein ohje oli se, että lippu ei saa hipaistakaan maata! Lippu piti myös taitella tietyllä tavalla ja varastoida arvokkaasti. Sitä ei todellakaan kohdeltu miten sattuu. Opin jo silloin kunnioittamaan Suomen lippua.
Olen ollut aina hyvin tiukkapipoinen Suomen lipun käytön suhteen. En voi sietää sitä miten isoja lippuja käytetään urheilukilpailuissa ja joskus myös konserteissa. Niitä roikotetaan maassa ja niihin kietoudutaan. Ei, ei, ei.. Tiedän etteivät ne ole mitään virallisia lippuja, mutta silti se tuntuu pahalta. Okei - olen tiukkapipoinen niin kuin sanoinkin.
No, tänään kävelyllä ollessani katseeni osui talon katolla olevaan mieheen, joka ähersi lipputangon juurella. Hän oli juuri irrottanut lipun ja se oli hänen sylissään. Lipputanko oli sellaisen pienen tornin katolla ja siltä piti laskeutua pieniä tikkaita pitkin alemmalle tasanteelle.
Mitä tekikään mies...? Hän heitti lipun myttynä alemmalle tasanteelle ja meni sitten itse perässä. VOI HEL**TTI!!!! Ei lippua heitellä sillä tavalla!!!
Pysähdyin hetkeksi ja mietin mistä mies tulee alas. Tikkaita maahan asti ei näkynyt joten tulin siihen tulokseen, että mies pääsee jostakin ovesta sisälle. Rakennus oli niin iso etten olisi löytänyt miestä millään. Kiittäköön onneaan! Jos olisin saanut hänet kynsiini niiinnnn..... En ehkä sentään olisi rinnuksiin käynyt kiinni, mutta sellaisen metakan olisin kyllä pitänyt ettei se olisi unohtunut ihan heti. Olen pirun paha suustani, kun sille päälle satun.
Nyt mietin sitä, että otanko selkoa mikä firma siinä rakennuksessa hoitaa isännöinnin. Ehkä otan. Annan vain tämän kiukun ensin laantua.
Tässä pätkä Suomalaisuuden Liiton sivuilta:
Suomen, kuin myös muidenkin maiden lippujen nostamisen salkoon on tapahduttava hillityn arvokkaasti. Lippu ei saa missään vaiheessa koskettaa maata. Lippu nostetaan salon huipulle tasaisin, rauhallisin vedoin. Lippunarut kiristetään tiukalle, voidaan halutessa kiertää muutaman kerran salon ympärille ja kiinnitetään huolellisesti hakaan. Varsinkin tuulisella säällä on helpointa, jos lippua nostamassa on kaksi henkilöä, jolloin toinen voi pidellä lippua ja toinen keskittyä naruihin.
Lipun laskeminen tapahtuu yhtä arvokkaasti kuin nostaminenkin. Lippu viedään sisätiloihin sininen väri päälle taitettuna, narut ja liittimet vapaina. Näin lippu on seuraavalla kerralla heti valmiina käyttöön. Jos ilma on ollut kostea, on lippu kuitenkin syytä kuivata sisätiloissa ennen talteen panoa. Lipun voi varastoida säilytyspussissaan esimerkiksi vaatekaappiin tai -huoneeseen.
10 kommenttia:
olipa erikoinen tyyppi! mahtoiko pysyä lippu puhtaana, sitähän ei pestä vaan likaantunut lippu hävitetään polttamalla.
siis nyt taisin kirjoittaa väärin?!
Taidetaan niitä nykyään jo pestäkkin, mutta siis jos se on piloille likaantunut niin se hävitetään polttamalla tai palasina niin ettei sitä voi tunnistaa suomen lipuksi.
Aika tyyppi! Vaikka ei itse kunnioittaisi yhtään lippua, niin pitäisi hänelläkin (tai kenen palveluksessa onkin) olla sääntönsä.
Minäkään en hyväksy lipun roikottamista maassa, mutta urheilukilpailuissa lippuun kietoutumista en pidä ihan hirveän pahana (kunhan sitä ei vedellä pitkin ketoa), katson sen mielelläni osoitukseksi ylpeydestä olla suomalainen.
Ymmärrän suuttumuksesi täysin, kyllä se meidän lippumme kuuluu saada arvoisensa kohtelu, ja ei ainakaan missään tapauksessa tuollaista - vai olikos se ukko putoamassa, siinä tapauksessa sallittakoon....ja ehkä tuohon urheilukisaan sallittakoon jonkinasteinen löysennys, epävirallisiin lippuihin!
Otapa selvää ja kerro täällä julkisesti!
Aikamoisen munauksen teki, varmaan olisi hiukan kertomista mitenkä toimia.
-A- - Täällä oli muutama aste pakkasta ja oli juuri satanut hieman lunta joten lippu säilyi todennäköisesti puhtaana.
Lipun saa kyllä pestä, mutta se pitää aina kuivattaa sisätiloissa.
Marjukka - Lipun käsittelyä koskevia sääntöjä pitää noudattaa jo ihan sen vuoksi, että etenkin "vanha kansa" (ja minä) on tarkka asiasta.
Kyllä minäkin hyväksyn sen, että lippua kannetaan tyylikkäästi urheilukilpailuissa. Onhan se upeata nähdä, kun esim. joku olympiavoittaja juoksee hurraavan yleisön edessä lippu liehuen.
Ritva - ei se mitään meinannut pudota. Nakkasi vaan lipun kaaressa edellään ja meni sitten itse tikkaita perässä. Hommassa olisi pitänyt olla kaksi ihmistä. Toinen olisi ottanut vastaan lipun tikkaiden alapäässä. Tikkaat olivat siis todella lyhyet ja lipun ojentaminen toiselle olisi onnistunut.
Tia - Kaveri ei varmasti osannut arvata, että joku näkee hänen puuhansa. Ilta oli jo hämärtymässä. Minä näin puuhan siksi, koska katselin juuri sen pyöreän tornin kaiteeseen asennettuja valoja.
Tässä asiassa huomaa hyvin selkeästi sen, miten voimakkaasti erilaiset kasvatustavat ja lapsuuden aikainen elinympäristä vaikuttaa moneen asiaan. Itse en pienenä edes nähnyt lippua muuta kuin joissain talojen pihoissa liehumassa, eikä vanhemmatkaan yleensä tienneet miksi se milloinkin on esillä. Oli meillä päin myös tuttua tokaista lippuja nähdessä, että "jaahas, rätti taas liehumassa, mikähän päivä tänään mahtaa olla", josta itselleni kasvoi sellainen jopa huvittava suhtautuminen siihen "rättiin". Siitä tuli hassu asia, hassu juttu joka liehuu saloissa milloin miksikin ilman, että edes tietää mistä syystä. Ehkä näin vanhemmiten on hieman näkökanta muuttunut, mutta kyllä se lapsuuden oppi aika pitkälle pitää kutinsa, eli ei osaa sitä pitää kovin arvokkaana kun ei ole elämässä koskaan joutunut tilanteeseen jossa sitä arvokkaana olisi pidetty.
Marika - Kiitos pitkästä kommentista! Lapsuudella on TODELLA SUURI VAIKUTUS koko loppu elämään. Tämän olen minäkin ymmärtänyt vasta ihan viime vuosina. Terppani sai minut ymmärtämään sen miksi olen tällainen kuin olen.
Tuo kertomani lipunnosto on jäänyt kyllä mieleeni valtavan selvästi. Isäukkoni oli hyvin tiukka mies ja hän katsoi silmä tarkkana, kun sisarukseni nostivat lippua. Minä jännitin sitä, että onnistuvatko he hommassa. Hyvin se meni onneksi! Ala-asteen opettajanikin oli hyvin isänmaallinen ja hän voimisti käsitystäni lipun arvokkuudesta.
Liputuspäiviä en kyllä muista, mutta se onkin taas ihan eri juttu. ;)
Mä tiedän yhden ainoan liputuspäivän: Aleksis Kiven päivän! :D Hih, olen syntynyt Nurmijärvellä, joten tämän asian olen oppinut, kun Kivi oli kotoisin Nurmijärveltä ja tätä asiaa tottakai aina muistettiin korostaa 10.10 :D
Marika - Parempi muistaa yksi kuin ei yhtään. ;)
Lähetä kommentti