Olen ollut koko aikuisikäni valtavan kiinnostunut sisustamisesta. Muutin 20-vuotiaana yhteen asumaan silloisen poikakaverini kanssa. Oli uskomaton sattuma, että myös hän tykkäsi sisustamisesta. Emme tehneet niin kuin useimmat muut nuoret siihen aikaan eli olisimme ottaneet kotoa mukaan joitakin huonekaluja ja ostaneet sitten myöhemmin lisää pikkuhiljaa. Ehei. Poikakaverini oli sitä mieltä, että hankimme kaiken kerralla ja uutena. Hän päätti, että menemme pankinjohtajan puheille ja anomme lainaa. Siihen aikaan todellakin mentiin vielä pankinjohtajan puheille laina-asioissa! Eipä silloin voinut lähetellä anomuksia netissä - saatikka vipattu rahaa kännykällä. Hattu kouraan vaan ja hakemaan reilusti lainaa oman kodin perustamista varten. Rohkea veto kahdelta nuorelta!
Silloin ei ollut kovinkaan paljon huonekaluliikkeitä. Meidän valintamme niistä oli Asko. Muistan sen ostosreissun hyvin vaikka siitä on aikaa yli 20 vuotta! Jotkut asiat eivät vaan unohdu koskaan. Kalusteiden valitseminen oli kyllä todella jännää. Olin poikakaverini (sittemmin aviomieheni) kanssa samaa mieltä oikeastaan kaikista huonekaluhankinnoista. Erimielisyyttä meille tuli vain makuuhuoneen sisustuksesta. Minä halusin jotain vaaleaa ja hillittyä, poikakaverini halusi mustaa ja punaista eli jotain vähän rajumpaa. Hui! Olin silloin niin ujo ja hiljainen, että annoin periksi.
Ostimme samalla kertaa parisängyn, yöpöydät, ruokailuryhmän, sohvan, kaksi lepotuolia, sohvapöydän, kukkatason, ison määrän hyllystöä, jalkavalaisimen, kolme kattovalaisinta sekä jokaiseen huoneeseen matot. Melkoinen kauppa ja me iskimme tiskiin pinon käteistä rahaa.
Huonekalumyyjänä toimiessani mieleeni hiipi joskus tuo tekemämme kauppa. Täytyy sanoa ettei minun kohdalleni sattunut vuosien aikana moista kauppaa. Nykyään ihmisillä on tapana kierrellä huonekaluliikkeitä, vertailla, tinkiä, mietiskellä,.. Lopulta kalusteista hankitaan yksi yhdestä ja toinen toisesta paikasta. Ajat ovat muuttuneet.
Höh! Nyt olen kyllä harhautunut alkuperäisestä ajatuksestani täysin. Ei minun tällaisia pitänyt kirjoittaa. Sitähän minun piti vaan sanoa, että olen ollut koko aikuisikäni kiinnostunut sisustamisesta ja nimenomaan suomalaisesta designistä. Tilasin jo parikymppisenä pari sisustuslehteä. Silloin ilmestyi Avotakka ja Makasiini. Jaksoin selata niitä yhä uudestaan ja uudestaan. Olen aina ollut hyvin ajan hermolla. Katson televisiosta kaikki mahdolliset sisustus- ja remonttiohjelmat. Nyt nettiaikana nautin myös suunnattomasti siitä, että voin seikkailla erilaisilla sisustussivustoilla. Seuraan myös joitakin blogeja, joissa käsitellään sisustamista.
Ihailen kaikkia sisustustyylejä - huippumoderneista maalaisromanttisiin!
Minulla on hyvin laaja sydän sisustusasioissa - kuten kai kaikessa muussakin. ;)
Suomalaisista muotoilijoista yksi suurimpia suosikkejani on Eero Aarnio. Ihailen lukemattomia hänen töitään, joista pallotuoli on ehdoton ykkönen! Voi kunpa joskus saisin tuon. Haaveita, haaveita,...
maanantai 13. lokakuuta 2008
Sananen sisustamisesta
Lähettänyt Anu klo 19.23
Tunnisteet: höpöttelyä
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
9 kommenttia:
Minulle tulee aina tuosta pallotuolista mieleen hääni nykyisen mieheni kanssa. Vietimme häitä Ellivuoressa ja siellä oli tuollainen tuoli, aika "erikoinen" siihen aikaan.
Marjukka - sainpas sinulle mukavia muistoja aikaan. =)
Tuoli on erikoinen vielä tänäkin päivänä. Olen päässyt kerran istumaan tuollaiseen. Oloni oli kai samanlainen kuin linnulla pesässä. =D
Mukava oli lukea tätä ajatuksiesi juoksua ja muisteloita :) Tuli tässä mieleeni kysellä, että oletteko miehen kanssa eronneet, vai onko jotain puuta tapahtunut? Ei ole missään tapauksessa pakko vastata tähän koko kysymykseen, olen vain luonnostani utelias, haluan tietää ihmisistä. Mutta asiasta toiseen, tuo pallotuoli on kyllä hauska. Kenenkäs suunnittelema se pastillituoli olikaan? Se on vielä hassumpi :)
Sisustaminen on mielenkiintoista ja mitä siitä tulee mieleen muistoja.
Itse pidän vaaleista sävyistä, myös yksinkertaiset selkeät kokonaisuudet ovat makuuni. Jossain vaiheessa pitäisi vähän meilläkin tehdä ehostusta myös varmaan toiselle omistajista ;-) siis minulle.
Marika - Kiva, kun tykkäsit lukea tuota höpötystä.
Se iiiiiii-hana ja hassu Pastilli on myös Eero Aarnion suunnittelema. Tykkään, tykkään, tykkään! Se on nimensä mukaisesti NAMU! Haaveilen, että törmään joskus sellaiseen vanhaan alkuperäiseen kirpparilla ja saan sen halvalla. Uudet Pastillit maksaa 1500 euroa. ´Gulps´
Tuohon kysymykseesi voin vallan hyvin vastata. Me erosimme vuonna 1996. Ehdimme olla naimisissa 10 vuotta. Olimme ihan valtavan onnellisia!!! Se on ollut elämäni parasta aikaa. Parina viimeisenä vuonna hommat vaan alkoivat menemään ihan sekaisin. Ero oli hyvin hyvin vaikea molemmille. Nykyään olemme hyviä ystäviä ja se on ihana juttu!!!
Tia - Vaaleat värit tekevät kodista ihanan rauhallisen ja tunnelmaltaan lämpimän. Muutamalla ystävälläni on hyvin vaalea koti ja heillä on kaikenlaisia kauniita ja hieman romanttisia sisustusesineitä. Pidän valtavasti heidän kodeistaan. Niistä henkiin lämpö ja hyvä olo!
Minä olen vaan tällainen rämäpää, että tarvitsen hirvittävästi värejä ja rajuja kontrasteja kotiini. =D
Se sisustamisessa onkin ihanaa, että kukin voi tehdä kodistaan "itsensä näköisen".
Sisustaminen on minullekkin intohimo ja Avotakka kuuluu vakiolehtivalikoimaan;)
Kiva oli lukea nuoruuden sisustuspuuhailuistasi!
Tuo on ihana juttu, että olette pysyneet ystävinä eron jälkeen. Monille tuntuu käyvän niin, että erotaan katkerasti ja katkaistaan välit aivan kokonaan. Sekin on omanlaisensa lahja, että eron jälkeen jää se toinen ihminen tavalla tai toisella elämään. Huomasin tuossa aiemmassa kommentissani muuten hauskan kirjoitusvirheen! Piti kirjoittaa Muuta, niin olen näemmä kirjoittanut Puuta! :D
Niin ja juu, se pastilli oli sitten samaisen suunnittelijan. Muistelin että olisi Eero Aarnion sekin, mutta tuli vähän oikosulkua. Yhdessä lehdessä juuri oli suomalaisia klassikkoja ja katsoin sen pastillituolin hintaa aivan silmät suurena, miten voikin maksaa niin hunajaa!
Nia - Avotakka on lehti, joka on ja pysyy aina vaan. Hyvä lehti!
Marika - Ajatteles, että pallotuoli maksaa liki 5000 euroa!
Minun ja ex-mieheni hyvät välit eivät ole todellakaan itsestäänselvyys. Eron jälkeen puhuimme vihan ja katkeruuden pois sotkemasta välejämme. Olemme molemmat onnellisia siitä, että teimme sen.
Lähetä kommentti