Suteen meni!!!

Kun en osaa ommella niin en osaa! Hitto!

Tai kyllähän minä osaan ommella koneella varsin sujuvasti, mutta kaikki ennen ompelua tapahtuva suunnittelu, käänteiden tekeminen sun muut menee aivan suteen - aina! Tänään sain taas nähdä sen. Yritin nimittäin ommella eilen ostamastani kankaasta verhon - ihan suoran tavallisen verhon. Voitteko kuvitella etten onnistunut niinkään yksinkertaisessa hommassa! Ja arvatkaapa miten kauan väkersin sitä..? NELJÄ TUNTIA! *huokaus*

Ylä- ja alakäänteet ovat ihan siistit, mutta sivut.... Voi ei! Ne vetää niin pahasti ettei mitään rajaa! Ystäväni kertoi minulle liian myöhään, että niistä kuuluu leikata reuna pois ennen ompelua. Aha! Enpä kyllä ole ennenkään tehnyt sellaista. No, joka tapauksessa verho on niin kammottava ettei sitä voi laittaa ikkunaan. Arvatkaapa vaan harmittaako..? Kyllä!

No, kangas on joka tapauksessa Vallilan napakkaa Texasia. Ihastuin siihen ensisilmäyksellä ja tiesin, että se käy täydellisesti kotiini. Sen piti peittää parvekkeen oveni, jossa on nyt väliaikaisesti vanha ja haalistunut Marimekon Unikkoverho. Anttilan nettisivuilla Texasia kuvaillaan näin:

"Geometrinen ja monivärinen Teksas kuosi on Vallilan tekstiilitaiteen uranuurtajan ja sielun Howard Smithin suunnittelema. Se on osa Vallilan uuden syysmalliston musiikillista teemaa: apassionato - intohimoisesti ja tyylikkäästi. "

Hyi hyi Anttila! Olette kirjoittaneet kankaan nimen väärin. ;)

Olisin kovin mielelläni ottanut valokuvan verhosta, kun se on kauniisti ripustettuna. Nyt on kuitenkin tyydyttävä tällaiseen kuvaan, jonka otin sen lattialla ollessa: