Nyt on sitten vihreän-ruskean-valkoisen kikertävän kukertava kaulaliina valmis. Minun piti tehdä siihen hapsut päihin, mutta jätinkin ne pois. Tuollainen pörröinen ja höttöinen lanka ei olisi pysynyt siistinä kuin hetken hapsuissa.
Pistin kaulaliinan menemään postin kautta rakkaan ystäväni tyttärelle. Jännityksellä jään odottamaan mitä hän tykkää siitä. Teini-ikäiset tytöt osaavat olla varsin ronkeleita pukeutumisensa suhteen joten en ole lainkaan varma, että tuo menee käyttöön. No, toivon sen kuitenkin lämmittävän hänen mieltään.
keskiviikko 22. lokakuuta 2008
Sinne meni!
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
9 kommenttia:
Jo on ronkeli jos ei tuosta tykkää.
Itsekkin tässä olen miettinyt jos minä menisin lankakauppaan, siis minä ;-) ja ostaisin pinkkiä pörrölankaa josta kutoisin miniälle kaulahuivin.
kyllä varmasti tykkää!
tuo sinun pinaattikeittosi on muuten rutkasti herkullisemman näköistä kuin minun edellispäivänä kuvaamani makaronisutturainen :)
Kauniin kaulahuivin olet tehnyt. Uskoisin saajan olevan siitä iloinen. Minä ainakin olisin. :o)
Tuollaisesta ei voi olla pitämättä, niin ihanan lämpöisen näköinen.
Tia - Ei muuta kuin lankakauppaan vaan. Miniä ilahtuisi varmasti mikäli saisi sellaisen yllätyksen. Taidat olla ihan unelma-anoppi! ;)
-A- Sellainen makaronisutturainen (hauska nimitys) on niin pirskatin hyvää ettei sitä ehdi edes lautaselle heittää. Minä ainakin vedän sellaista suoraan paistinpannusta. =D
Rinri - jännityksellä odottelen mitä neitonen tykkää. Äitinsä kertonee minulle totuuden asiasta.
Marjukka ja muut - Yhteisesti vielä teille kaikille: Kiitokset kehuista! Ihan tavallinen 3o,3n huivi tuo vaan on. Minusta tuo lanka ei kaivannut mitään erikoisneuletta tai muitakaan kommervenkkejä.
Hienolta näyttää, ei todellakaan hapsuja kaipaile. Luulisin, että saaja on erittäin tyytyväinen.
On kyllä hieno kaulahuivi! Kyllä hän varmasti noin hienosta huivista tykkää:)
Abaja ja Nia - Kiitos teillekin. Tässä on ihan nolo olo, kun kaikki kehuvat.
Lähetä kommentti