Mitkä apajat! ;)

KSML:n verkkosivuille tupsahti tänä iltana juttu, joka kertoo seuraavaa:

Jyväskylässä on yksin asuvia nuoria ja keski-ikäisiä miehiä enemmän kuin naisia. 25–44-vuotiaiden ikäluokassa jokaiselle yksin asuvalle jyväskyläläiselle naiselle riittäisi kaksi miestä. Tilanne on samankaltainen muun muassa Lahdessa ja Kuopiossa, kertoo Tilastokeskus.

Weather Girls: It´s raining men

Onpa muuten tullut tanssittua lukemattomat kerrat tuon biisin tahtiin.
Muistoja, muistoja,..

Tänään töllötystä

Avara luonto, Aamusydämellä, Priima, Vaahteramäen Eemeli, Joka Kodin Asuntomarkkinat, T.I.L.A, Uniikki, Prisma, Pilanpäiten, American Idol, Arto Nyberg, Idols, Muodin Huipulle, Pikku-Britannia, Ykkösdokumentti,..

glitter-graphics.com

Miten ihmeessä sunnuntaisin voikin tulla niin paljon mieleisiäni ohjelmia!?! Nyt kun osaisi päättää mitä katsoisi. No, aamupäivä menee ainakin rämpätessä kanavia toiselta toiselle. Pätkä sieltä ja pätkä täältä..

Terveisiä joulumarkkinoilta!

TänäänKIN minulla on ollut loistava päivä. Olin ensin töissä ja sieltä menin suoraan joulumarkkinoille. Markkinat olivat paremmat kuin olin odottanut. Taitaapa käydä niin, että menen sinne huomenna uudestaan. Liian monta kojua jäi tutkimatta, koska aika loppui kesken. Ostoksia en juurikaan tehnyt, koska rahani ovat vähissä juuri nyt. Harmi. Onneksi sisäänpääsy oli ilmainen eikä tuotteiden katselukaan maksa mitään.

Mieleeni jäi erityisesti kaksi kojua. Toinen niistä oli Tontut ana & minna.
Molemmat tekijät olivat paikalla ja oli kiva jututtaa heitä. Olen ostanut aiemmin heidän postikorttejaan, mutta en ollut tiennyt mitä kaikkea ihanaa he tekevätkään villasta. Hyllyillä oli kaikenlaisia ihania huovutettuja eläinhahmoja. Oli neulovia kanoja, pupuja jussipaidoissa yms. hauskaa. Annan täydet pisteet niin myytäville tuotteille kuin niiden tekijöillekin. Siinä kojussa oli ilo vierailla ja taatusti tulen ostamaan heidän tuotteitaan jatkossa.

Tässä yksi heidän korteistaan:

Ja täältä löytyy joitakin heidän huovutustöitään: Tontut ana & minna.

Toinen mahtava koju oli Savipaja Elukka. Tutustuin ensimmäisen kerran näihin Szilvia Vihriälän eläinhahmoihin syksyllä Seinäjoen käsityömessuilla. En meinannut saada silloin itseäni pois hänen pöydästään. Ihailin ja ihmettelin iät ajat hurmaavia koiria ja kissoja, jotka ajelivat autoilla, makailivat sohvilla, nautiskelivat kylvystä yms. Kaikki olivat erilaisia ja toinen toistaan hassumpia. Niiden ilmeet kertoivat ilosta, onnesta, ylpeydestä, ilkikurisuudesta ja mistä milloinkin. Olisin halunnut ne kaikki itselleni - vaan en saanut ainoatakaan... *huokaus* Köyhä! =(
Tänään olin ihan innoissani nähdessäni "Elukka-kojun". Loikin varmaankin suu korvissa sinne. Jututin tätä uskomattoman taitavaa tekijää ja sain tietää, että hän on avannut muutama viikko sitten nettisivut. Kävin äsken tutkimassa niitä. Täytyy sanoa etteivät kuvat tee oikeutta niille taideteoksille. Ne on nähtävä ihan livenä. No, käykää ihmeessä kuitenkin katsomassa mistä höpisen: Savipaja Elukka.

Tämä meni nyt kyllä pahemman kerran mainostuksen puolelle, mutta tuskin se ainakaan noita taiteilijoita haittaa. ;)

Mainitsin alussa olleeni tänään töissä. Siitä pitää kertoa sen verran, että minulla oli taas tosi kivaa. En voi käsittää miten työnteko voi olla niin mukavaa!?! Tänään minulle kävi niin hassusti etten huomannut edes sulkea myymälää ajoissa. Päivä meni mukavasti asiakkaille tuotteita esitellessä ja kassaa naputellessa. Sitten yhdessä välissä ajattelin katsoa miten paljon minulla on työpäivää jäljellä.. Hups - myymälä ovet olisi pitänyt sulkea jo 20 minuuttia sitten. Eikö tuo jo todista, että viihdyn työssäni!?

Nyt lopetan tämän ruudun tuijottelun ja menen tuijottelemaan toista ruutua hetkeksi.

Mukavaa viikonlopun jatkoa kaikille!

Niin helppoo..

On se kyllä jännä juttu miten valokuvaaminen onkin helppoa näillä nykyajan digikameroilla. Voi veljet - lasten leikkiä!

Ostin muutama kuukausi sitten uuden kameran. Sillä saa teräviä kuvia ISO 1600 - herkkyysvastaavuuden, automaattisen optimaalisen herkkyyden valinnan ja kuvanvakaimen ansiosta. DIGIC III -prosessori ja iSAPS takaavat salamannopean toiminnan, erinomaisen kuvanlaadun ja edistyksellisen kohinanpoiston. On paljon pikseleitä, laajakuvatsuumeja ja vaikka mitä herkkuja!


Olen aiemminkin esitellyt loistavia otoksiani. Hieman lisää ihailtavaa...

Viritin eilen parvekkeelleni paksun keinotekoisen havuköynnöksen ja siihen valosarjan. Se on valtavan kaunis illan hämärtyessä. Kuin tähtitaivas! Eikö olekin...



Otin kuvia kaikilla mahdollisilla asetuksilla - salamalla, ilman salamaa, yökuvauksella, digitaalisella makrolla, muotokuvalla, värinvaihdolla,.. Otin kuvia ihan läheltä ja mahdollisimman kaukaa...


Yhtä ainoatakaan totuutta vastaavaa kuvaa en saanut köynnöksestä!


Ajattelinkin perustaa Onnettomia Otoksia -blogin. =D

Kaksi varista

Varis aloitti raakkumisen:
"Tää pitkä vaellus, kaipaus,
on kahden hullun matka kauas huomiseen..."

Sitten varis hiljeni ja katsoi toista varista kysyvästi, koska ei osannut jatkaa.

Isompi varis jatkoi:
"utuiseen, epävarmaan samanlaiseen huomiseen."

Ensimmäinen varis pääsi taas jyvälle ja jatkoi entistäkin kuuluvammalla äänellä:

"Mä sinne meen ja tietä tuijotan ja mietin:
Minnepäin? Eteenpäin, vai taaksepäin?"

Sitten varikset nauroivat railakkaasti. Kun nauru loppui niin ne jatkoivat yhteen ääneen:

"Minä oon, matkalla vaan...

Tää on vain unohdus, erehdys,
kahden hullun pitkä matka, kauas pois,

..se turhaa ois, mut yhdessä sen näkee paljon kirkkaammin
ja helpommin, herää taas ja jaksaa nauraa itselleen
ja vetää peiton korvilleen.

Minä oon, matkalla vaan...
Minä oon, matkalla vaan..."

Varikset ajelivat pyörillään kohti määränpäätään. Välillä ne pysähtyivät syömään eväitään tienposkeen. Kassista löytyi eväsleipiä ja kahvia. Olihan siellä kai hedelmiä ja jotain herkkujakin.

Kun lepotauko oli pidetty ja mahat täynnä niin ne jatkoivat matkaansa.
Ja taas pienempi varis aloitti hyräilemään:

"Tää pitkä vaaelluuuss.."

Sillä ei ollut laulun sanat hallussa joten isompi varis auttoi taas:

"Tää pitkä vaellus, kaipaus,
on kahden hullun matka kauas huomiseen,
utuiseen, epävarmaan samanlaiseen huomiseen.
Mä sinne meen ja tietä tuijotan ja mietin:
"Minnepäin? Eteenpäin, vai taaksepäin?"

Minä oon, matkalla vaan...
Minä oon, matkalla vaan..."

Kaksi varista taittoivat haastavaa liki neljänkymmenen kilometrin matkaa kohti sukulaistensa kesämökkiä. Niitä jännitti se miten ne selviäisivät matkasta. Matka oli pitkä ja pienempi pelkäsi ettei jaksaisi polkea koko matkaa. Isompi varis tsemppasi sitä ja sanoi ettei mitään kiirettä tarvitsisi pitää. Isompi varis taas pelkäsi sitä ettei sen vanha pyörä kestäisi perlle asti. Hyvin se kesti - mitä nyt kumi tyhjeni välillä. Eniten niitä kuitenkin jännitti se miten isomman variksen terveys kestäisi sen matkan. Siltä oli nimittäin leikattu iso aivokasvain vasta puolta vuotta aikaisemmin ja syöpähoidot olivat yhä päällä. Mitä tahansa olisi saattanut tapahtua. Yhdessä ne kuitenkin päättivät selvitä matkasta - tuli mitä tuli.

Niin ne vaan pääsivät perille. Ihan loppumatkan ne taittoivatkin sukulaistensa veneellä. Mökillä niitä hemmoteltiin oikein olan takaa. Oli saunaa, veneilyä, ihania täytettyjä muurinpohjalettuja ja vaikka mitä. Yönsä ne viettivät grillikodassa porontaljojen päällä - vai oliko se alla. Pienempi varis on ihan unohtanut sen. Eikä se valitettavasti voi sitä kysyä siltä isommalta varikselta vaikka haluaisikin. Isompi varis nimittäin kuoli vuosi tuon reissun jälkeen. Syöpä voitti.

Nykyään pienempi varis raakkuu itsekseen tuota laulua hymy huulilla. Ihanat muistot kumpuavat mieleen sen myötä.

Muistelen siskoani..

.. kuunnellen hänen lempimusiikkiaan..

Kirppislöytöjä

Minulla ja ystävälläni on ollut viikon ajan kirppispöytä varattuna. Pidämme pöytää vielä toisen viikon, koska tavaraa on vielä paljon myymättä. Olen käynyt pari kertaa siivoilemassa pöytää ja samalla lisännyt sinne omia tavaroitani. Tokihan minä olen joitakin löytöjäkin tehnyt siellä.

Tämä seuraava ASA Selectionin vaasi hurmasi minut heti. Se on todella linjakas. Maksoin siitä vain kaksi euroa.


Tykkään tosi paljon ASA-tuotteista. Voisin haalia niitä vaaseja, kulhoja, kuppeja, lautasia sun muita ihanuuksia kotini täyteen. Niiden muotoilu on kovasti mieleeni.


Nämä seuraavat peltipurkit nappasin myös kainalooni heti, kun näin ne. Ne ovat ihan käyttämättömiä ja sarjaan kuului myös yksi pienempi purkki. Sen meni ystävälleni. Minulla ei ole aavistustakaan mitä noihin laitan, mutta kauniitahan nuo ovat vaikka tyhjilläänkin. Hintaa kolmella purkilla oli yhteensä 3 euroa.



Tämän seuraavan Puttipajan jouluverhon ostin ihan vaan siksi, että sain sen halavalla niin kuin Vilenin Sulo. Hintaa oli vaivaiset 3 euroa.


Otin kuvan ihan hullusti joten kerron vähän verhosta. Verho on pitkä eli yltää katosta lattiaan. Tuo kaunis kuvio tulee verhon ylälaitaan vaakatasoon, mutta muuten verho on punainen.
Laitan sen parvekkeenoven eteen joulun ajaksi. Nuo ripustuslenkit ovat minulle aivan turhat. Pelkään, että verho on hieman liian lyhyt, kun en käytä lenkkejä ripustamiseen vaan viritän sen katon rajassa olevan tangon nipsuihin. Jos se on liian lyhyt niin sitten pilkon sen ja teen siitä pari tyynynpäällistä. Sellaisia suunnittelin.

Onko muuten jollekin jäänyt epäselväksi mikä on lempivärini..? =D

Sen näkee naamasta, kun...

Kävinpä äsken lähikaupassa. Pistin heti alkajaisiksi koriin miniluumutomaatteja, banaaneja, omenoita ja kiivejä. Hedelmäosastolta jatkoin matkaa leipäosastolle ja nakkasin koriin ruispaloja.
Eikö olekin mielenkiintoista. ;)

Sitten SE osasto tuli eteen! Voi ei - miten hemmetissä siitä pääsisi ohi ihan kunnialla...? Pullapitkoja, hillomunkkeja, piirakoita,.. Metritolkulla kaikkia herkkuja! Hoin mielessäni: "Ohi, ohi, ohi vaan! Kädet taskuun, jos ei muu auta." Noiinnn... Jes! Selvisin siitä pirullisesta ansasta, joka oli viritetty matkan varrelle.

Astuin vielä pari askelta eteenpäin ja jämähdin paikoilleni kuin naulittu. Silmieni edessä oli vitriini, jossa oli vastapaistettuja croisantteja, dallaspullia, voipullia, suklaakierteitä,.. ´Slurps!´Katselin ja katselin niitä... Sitten katsoin metrin vasemmalle. Eih - paistettuja broilereita! Ihania tuoksuvia broilereita joiden pinta oli kauniin ruskettunut. Hel**tti!!!

Olen aivan varma, että minusta näki, että olen laihiksella. Ensin silmäni kiiluivat kaikkien niiden herkkujen edessä ja todennäköisesti maiskuttelinkin huomaamattani. Ruskea pakkauspussi oli jo kädessäni ja toinen käsi oli tarttumassa ottimiin. Sitten pikku hiljaa... suupieleni alkoivat menemään alaspäin ja välke silmistäni katosi. Laitoin pussin pois. Katsoin vielä kaihoisasti niitä viettelyksiä ja sitten matelin pää painuksissa pois herkkujen luota... Hain hyllystä maitopurkin ja menin kassalle.

No, nyt yritän virittää aivoni tälle taajuudelle:


glitter-graphics.com

Elämä on iiiii-ha-naa!

Voi miten olenkaan nauttinut elämästäni viime aikoina. Tämä kaikki tuntuu jotenkin epätodelliselta. Vuosikaudet rämmin syvällä suossa enkä uskonut olevani enää koskaan onnellinen. Hitto vie - tässä sitä vaan seistään tukevasti omilla jaloilla ja lähes tulkoon onnellisempana kuin koskaan ennen. Uskomatonta!

Nyt uskallan olla myös enemmän oma itseni kuin koskaan ennen. Toivon olevani sitä myös jatkossa. Siihen minua kannustaa taulu eteiseni seinällä:



Tykkään kovasti noista Kiroileva Siili -kuvista. Siili on yleensä tosi paha suustaan, mutta onhan sillä se lempeäkin puolensa. Tämä seuraavakin kuva on seinälläni:


Tuon kuvan ja tekstin voi käsittää mielestäni kahdellakin tavalla. Ensin kuva oli peilini yläpuolella vihjailemassa siitä, että olisi ehkä hyvä vilkaista välillä miten hiukset on. Nykyään se on tuon toisen taulun luona ja tulkitsen sen ihan erilailla. Pidän näkymättömät piikkini kunnossa ihan vain suojellakseni itseäni.

No se siitä. Tuosta hiusjutusta tulikin mieleeni se, että kävin eilen parturissa. Älkää, älkää vaan sanoko etteivät naiset käy parturissa vaan kampaajalla! Entinen miesystäväni sanoi aina noin ja minua otti aivoon pahemman kerran. Minä sanon aina käyväni parturissa, koska lyhyet hiukseni vain leikataan ja kuivataan. Minusta se on parturoimista. Jos olisin pitkähiuksinen ja hiuksiani kiharrettaisiin ja föönattaisiin niin voisin ehkä puhua kampaajasta. Piste.
No, joka tapauksessa hiukseni ovat taas ihanan lyhyet. Nämä on helpot ja pirteät. Vielä kun jaksaisin heittää tähän hiusvärin niin johan olisi hieno letti! Nyt nimittäin meinaa nuo harmaat kiillellä juurikasvussa. Vanha mikä vanha.

Elämäni onnellisuudestahan minun piti kirjoittaa, mutta lipsahdin aiheesta. Toisaalta osoittaahan tuo tyytyväisyys hiuksiinikin onnellisuutta. Jaksan taas pitää huolta itsestäni. Yritän saada painoni kuriin, akneihoni kuntoon uusin konstein, verenpaineen pysymään poissa ja mikä tärkeintä - pidettyä mielialani korkealla. Siinä onkin monta tavoitetta, mutta yksikään ei ole mahdoton.

Olen jo relannut töissäkin. Sain tehdä viime viikolla neljänä päivänä töitä, koska nykyinen myymälänhoitaja oli sairaslomalla. Selvisin siellä tosi hyvin ainakin omasta mielestäni. Nautin työnteosta valtavasti eikä minulla ollut tietoakaan mistään ahdistuksista tai paniikkihäiriöistä joista kärsin vielä vuosi sitten. Silloin söin pariakin eri lääkettä niiden poissapitämiseksi. Nyt en käytä mitään lääkkeitä. Ihanaaa!!!

Olen myös onnellinen siitä, että sain edes määräaikaisen työpaikan. Myyjän työt ovat kiven alla tällä hetkellä tällä seudulla. Tähän tietoon saan tehdä kokoaikatyötä tammikuusta marraskuuhun. Nyt en murehdi sitä mitä sen jälkeen tapahtuu. Ehkä joudun työttömäksi, mutta se on sen ajan murhe. Elän nyt tässä hetkessä ja nautin.

Nautin myös siitä, että minulla on ihania ystäviä. Tänäänkin vietin yhden kanssa aikaa pari tuntia kaupungilla.

Joko alkaa oksettamaan tällainen hehkutus...? Joku siellä ehkä ajattelee jo niin kuin eräs ystäväni eli "Kel onni on, hän onnen kätkeköön". Hänen mielestään toisen onni ahdistaa muita ja aiheuttaa samalla myös kateutta. Ja Pas**t! Onnesta täytyy nauttia ja näyttää se ulospäin. Se antaa voimia muille. Se kannustaa muitakin tavoittelemaan onnea. Jos joku on kateellinen niin "se on voi voi". Näin minä ajattelen.

Olen tehnyt kovasti töitä noustakseni suosta enkä ala peittelemään onneani.
Perskules! =D
Näyttäisi siltä, että iloiset ja hassut juttuni ovat ilahduttaneet muitakin. Jatkan samaan malliin...

Onpas soppa!

Kaveria alko ahistaa ja se meni psykiatrille...

"Kertokaa omin sanoin, mikä ahistaa", sanoi psykiatri asiakkaalleen.

"No joo. Kaikki alkoi, kun menin naimisiin. Vaimolla oli aikuinen tytär, josta siten tuli minun tytärpuoleni. Isäni tuli vierailulle, rakastui tytärpuoleeni ja meni tämän kanssa naimisiin. Niinpä tytärpuolestani tuli myös äitipuoleni. Vaimoni sai pojan. Siitä tuli automaattisesti isäni lanko, koska se on isäni kanssa naimisissa olevan tytärpuoleni velipuoli. Koska poika on äitipuoleni veli, se on siten myös minun setäni. Isäni vaimo sai myös pojan. Se on minun veljeni, vaikka samalla olen myöskin sen ukki. Onhan se tytärpuoleni poika. Vaimoni on minulle mummo, äitipuoleni äiti. Siitä seuraa, että olen oman vaimoni lapsenlapsi. Ottaen huomioon, että olen naimisissa isoäitini kanssa, en ole ainoastaan vaimoni puoliso ja lapsenlapsi, vaan myös itseni isoisä. Siksi ahistaa."

Blogini nimi

Aion poistaa täältä joitakin vanhempia kirjoituksiani. Syitä siihen on monia mutten ala niitä sen kummemmin tässä selittelemään. Poiston kohteeksi joutuvat kirjoitukset ovat sieltä järkevimmästä päästä joten jäljelle jäävät vain nämä ihan päättömät juttuni. Aion jatkaa tällä linjalla..

Mietinkin tässä sitä, että ehkä minun pitäisi vaihtaa blogini nimeksi
Anun Aivottomia Ajatuksia! ;)

Olisipa Lassin taidot...

Kun katselin äsken ikkunasta ulos niin mieleeni tuli ajatus siitä miten kiva olisikaan tehdä pihaan lumiukko... tai pari.. tai vielä enemmänkin.

Kuten ehkä jotkut arvaavatkin niin enhän minä mitään tavallisia lumiukkoja tekisi vaan jotain tällaista...


Sitten voisin mennä tekemään tienvarteen tällaisen..


Tämä seuraava se vasta hyvä olisikin!


Tiedän, tiedän,.. Olen "hieman" outo.

Lisää Lassin ja Leevin lumiukko-juttuja ja muitakin kivoja juttuja löydät täältä:
Lassi ja Leevi

Valoa, valoa, valoa,...

Aiemmin esittelemäni punainen valosarja ei löytänyt paikkaa mistään kotoani. Yritin ripustaa sen pöydälle, peilin ympärille, hyllyn päälle ja runttasinpa sen pariin eri astiaankin. Ei se käynyt minnekään. Punaiset valot ovat mielestäni omituisia sisustuksessa vaikka muuten tykkäänkin punaisesta ylikaiken.
Pistin valosarjaan hintalapun ja päätin viedä sen huomenna kirpparille. Se oli jonkun aikaa kassissa, mutta sitten sainkin loistoidean - menin ja nypin lamppujen ympäriltä punaiset muovipiparit pois ja Tsa Daa...

Snoopy pääsi poseeraamaan peilin eteen loistevalojen säihkeeseen. Eipä ole kaverilla suotta aurinkolasit päässä. ,)


Sitten kaivoin kaapista viimevuotisen valosarjani ja tungin sen pyöreään lasimaljaan. Tuo on ihan hieno systeemi vaikkei kuvassa siltä näytäkään.


Hain tänään myös kellarista pari paksua havukranssia ja valosarjan. Ne ovat menossa parvekkeen kaiteeseen. Tällä kelillä en viitsi niitä lähteä sinne virittelemään. Tiedä vaikka jo huomenna pääsisin tekemään senkin homman.

Tänään on kyllä ollut hurja keli. Meinasin lähteä katsomaan kaupungille joulunavausta ilotulituksineen, mutta en sitten viitsinytkään lähteä rämpimään tuonne tuiskuun. Lälläri mikä lälläri!

Minusta on kuulostanut koko päivän siltä niin kuin olisi ukkosenilma. Kotiini kuuluu nimittäin omituinen jyrinä ja se johtunee siitä, kun tuuli menee vintille. Asun kerrostalon ylimmässä kerroksessa ja siksi tuo ääni kuuluu niin selvästi.

Höh, kylläpäs tuli tökeröä tekstiä tällä kertaa. Pyyhinkö kaiken pois.. Sitä mietin... No, antaa mennä vaan, kun on kerran kirjoitettu.

Maatuskavillitys

Olen blogeissa seikkaillessani huomannut, että maatuskat ovat tällä hetkellä kovassa suosiossa. Niiden kuvia on kankaissa ja koruissa. Jotkut ompelevat maatuskan muotoisia tyynyjä ja kaikkea muuta sisustustavaraa. Vanhat maatuskat näyttäisivät olevan myös arvokkaita.

Minä en voi käsittää mikä maatuskoissa ihmisiä viehättää. No, ehkä innostun tästäKIN villityksestä myöhemmin kuin muut. =)

Kaivoin kaapin perältä minun maatuskani..

Pienin nukke on alle sentin korkuinen eikä sille ole maalattu edes silmiä. Olen saanut nuo joskus 70-luvun loppupuolella.
No niin tytöt, mars sisäkkäin ja takaisin kaappiin!

Simply The Best

Tykästyin Tina Turneriin vuonna 1984, kun hankin hänen Private Dancer levynsä. Siihen levyyn ja nimenomaan sen kuunteluhetkiin minulla liittyy tosi tosi paljon muistoja.

Tuon levyn jälkeen perehdyin myös hänen vanhempaan tuotantoonsa. Ja voi minua onnen"tyttöä", kun sain olla hänen konsertissaankin Helsingissä vuonna 2000.


Ike & Tina Turner: Nutbush City Limits




Tina Turner: Private Dancer




Tina Turner: When The Heartache Is Over



Upea ääni ja upea tulkitsija. Jestas sentään!!!

Hei kamut!

Minä painan nyt töitä joten täällä on hiljaisempaa. Kaikki on kuitenkin oikein hyvin.

Höynäytys osa 3

Fitness=
hyvä kunto, kelpoisuus, kunto, kuntoilu, kuntourheilu, terveys.

Noin sanoo sanakirja. Kävin tarkistamassa fitness-sanan merkityksen ihan vaan varmistaakseni, että olen todellakin ostanut tänään terveyspullan. Olen nimittäin laihiksella.


Ei tuo kyllä kovinkaan terveelliseltä näytä eikä maistukaan.
Minua on todennäköisesti taas kerran höynäytetty! =D

Taas kahvijuttu

Tässä jokunen aika sitten valitin sitä, että jouduin heittämään yhden Juhla Mokka-paketin roskikseen. Kahvi oli mielestäni aivan mautonta. Siirryin sitten tummempaan kahviin. Nyt on käynyt niin ettei sekään maistu miltään suussani. Laihaa litkua! Käsittämätöntä! Mistä ihmeestä tämä voi johtua..???

Eilen ajattelin pitkästä aikaa ostaa jotain ihanaa vaniljaista, suklaista tai pähkinäistä erikoiskahvia. Aikani paketteja ihmeteltyäni silmiini osui minulle aivan uusi tuttavuus eli tämä:



Paketissa kerrotaan, että Watsa-Kahwi on valmistettu uudella paahtomenetelmällä ja reseptillä, jolla taistellaan vatsa- ja närästysongelmia vastaan. Watsa-Kahwi sisältää huomattavasti vähemmän happoja perinteiseen vaaleaan suomalaiseen kahviin verrattuna. Tuo tuntui minusta oikein hienolta asialta. Minulle kahvi ei ole tosin koskaan aiheuttanut närästystä.

Paketissa kerrotaan myös, että Watsa-Kahwia voi nauttia runsaammin pehmeytensä ansiosta, jollon myös saatavien antioksidanttien määrä lisääntyy.
Hetkinen.... Tarkoittaako Herra Robert Paulig sitä, että tämä Watsa-Kahwi on oikein terveysjuomaa..?

"Niin niin ja niin niin., tuas mua höynäytettiin..." =D

Testi

Ihan vaan testasin, että tajusinko ohjeet siitä miten saan napattua videoita YouTubesta. Taisin tajuta. Jee Jee!

Helppo höynäytettävä..?

"Niin niin ja niin niin, tuas mua höynäytettiin. Jaa jaa, jaa jaa, kylläpä vi**ttaa.." . Päässäni on soinut monta tuntia Lapinlahden Lintujen biisi, jossa on tuollainen kertosäe. Se tupsahti mieleeni kaupungilla, kun ostin peilin viime viikolla ostamaani puuterirasiaan. Tunsin todellakin, että minua on höynäytetty pahemman kerran...

Ostin nimittäin viime viikolla Lumenen Natural Code -puuterin. Vein sen työpaikalleni siltä varalta, että työpäivän aikana tulisi tarvetta töpsäyttää kiiltävään kuonoon jotain. Lauantaina sitten kaivoin kassista uutukaisen puuterirasiani. Avasin kannen, otin puuterivipan käteeni ja kurkistin puuterirasian kanteen ja.... Oho! Enhän minä nähnytkään sieltä kuvaani. Puuterirasiassa ei ollut lainkaa peiliä! Olin ihan ihmeissäni. En ollut ennen törmännyt sellaiseen puuterirasiaan. Ihmettelin mikä ihmeen idea on pitää kiinteää puuteria mukana kassissa ellei siinä ole mukana peiliä. Mietin sitä, että pitääkö kassiin tunkea tosiaan erillinen peilikin. Se oli mielestäni todella typerää!

No, tänään kaupungilla käydessäni menin taas kerran kosmetiikkaosastolle. Vilkaisin samaista Lumenen sarjaa ja mitä näinkään - irralliset pyöreät peilit. Tuumin, että onpa kovin erikoista myydä peilit erikseen. 1,55 euroa oli mielestäni kova hinta mokomasta lisävarusteesta. Olin edelleen vahvasti sitä mieltä, että minua on höynäytetty! Murisin mielessäni mennessäni kassalle.


Äsken sitten peiliä paikalleen virittäessäni tajusin lukea pakkaustekstin, jossa kerrotaan peilin olevan irrotettavissa ja käytettävissä uudestaan. Ahaaaa...... Kun olen käyttänyt puuterin niin voin ostaa seuraavan kerran pelkän rasian. Tuote on siis tehty mahdollisimman ekologiseksi pakkausta myöten eli siitä kai tuo sarjan nimikin Natural Code.

Minulla on joskus "hieman" pitkät piuhat. Myönnetään. =D
Nyt, kun muistelen niin itse puuteri oli edullinen joten ei sille tullut pahaa hintaa edes peilin kanssa. Että voi ihminen olla (joskus) pönttö!!!

Saadessani nyt rasian käyttökelpoiseksi voinkin suositella sarjaa muillekin. Puuteri on ainakin minun sekaiholleni vallan loistava. Se vie kiillon pois muttei kuivata ihoa. Olen käyttänyt myös sarjan kuorintavoidetta ja siitäkin tykkään. Käytän sarjan joitakin tuotteita vaikka se onkin suunnattu nuorille. Taistelen nimittäin yli 40 vuoden iästäni huolimatta aknea vastaan. Outo tapaus olen siis tässäKIN asiassa.

Että tällaiset jorinat tällä kertaa.

Tenavapostia

Minulla ei ole lapsia ja ehkä juuri siitä syystä tykkään lueskella lasten suusta kuultuja hauskoja juttuja. Niitä luen aina silloin tällöin Positiivareiden Tenavapostista.

Pistetäänpäs parit maistiaiset muillekin..


Olin Miro poikani (3v,8kk) saunassa. Poika katsoi minua hetken arvostelevasti otsa kurtussa ja kohta lähestyivät pikkusormet vatsan aluettani ja poika kysyi silmät kirkkaina: "Äiti, onkos tää nyt sitten sitä läskii?" ja jatkaa vatsani taputtelua.... -Carita

-------------------

Tyttäreni (5v) katseli minua rankan työpäivän jälkeen, silitti poskeani ja sanoi: "Kyllä sinä äiti olet vanha ja väsyneen näköinen, mutta ikäisekses aika mukava". -Eija

--------------------

Annin (4v.) pappa oli kuollut. Anni tiedusteli mummilta onko mummi surullinen kun pappa on nyt taivaassa. Mummi tunnusti olevansa surullinen. Anni lohdutti: "Älä välitä mummi, kohtahan sinäkin jo kuolet". -Vierestä kuunnellut

´Gulps!´Lasten suusta taitaa tosiaankin kuulla totuuden.

Pistetään vielä yksi juttu..

Tästä on jo kymmeniä vuosia kun olimme lasteni Sannan (5 v.) ja Simon (4 v.) kanssa vierailemassa maatilalla ja kävimme katsomassa ammuja navetassa. Yhdellä lehmällä oli pissahätä ja päästi vesihanansa auki. Samassa Sanna parkaisi hätääntyneenä: "Tuokaa äkkiä potta, ammu pissaa lattialle!" - Liisa

Ihania juttuja. Käykäähän lukemassa lisää Positiivareiden sivuilta. Siellä on valtavasti kaikkea muutakin kivaa.

Ihanaa askartelua!

Olen moittinut aiemmin lähes kaikkia tekemiäni kortteja. En tosiaankaan ole tykännyt niistä. 3D- ja hologrammikuvat ovat olleet minulle liian vaikeita. Ihailen aina niistä tehtyjä kortteja, mutta minun käsissäni niistä ei syntynyt mitään kivaa. Uskon kuitenkin, että saajat osaavat arvostaa niitäkin.

Tänään tein vihdoinkin joulukortteja minun omalla tyylilläni. Voi miten nautinkaan askartelusta!!!


Kartonkia, ääriviivatarroja ja kankaasta leikattuja tonttuja - siinä tarvikkeet.
Helppoa ja hauskaa!


Näistä tykkään tosi tosi paljon!!!


Ei mutta.... Voi Hitsin Pimpula!!! Unohdin piirtää tyttötontuille hiukset!!! Heti etsimään tussia.....

Talvi tulee.....

Otin tuon kuvan aamulla ikkunastani. Itse kuvaa en ole muokannut. Kuvan onnistuin kääntämään Irfanviewillä ihan vahingossa tuolla tavalla vinoon. Samalla pistin taustalle vähän väriä.

Kyllä olis vänkää opetella kuvankäsittelyä.

Talvi tulee...

Lunta! Ei voi olla totta - meillä sataa lunta! Ihanaa! Tai no.. ehkä tuo on räntää, mutta sama se. Jotain valkoista taivaalta ainakin tulee.

Tervetuloa talvi!

Uudelle uralle..

En vaan osaa...

Olen valitellut täällä sitä etten osaa ottaa hyviä valokuvia. Olen saanut useita neuvojakin, mutta ei vaan onnistu. Näistä seuraavista korteista sain aikaiseksi aivan liian tummia ja sen lisäksi vielä epätarkkoja kuvia. Yritin kyllä muokata niitä IrfanViewillä. Kirkastin ja tarkensin. Ei noista kuvista saa mitenkään hyviä mutten viitsi ottaa uusiakaan. Olkoot tuollaisia suttuja!


Tämä seuraavan kortin tein kahdesta eri kortista. Ihastuin ihan silmittömästi noihin vauhtihiiriin. Hihittelin kaupassa, kun katsoin korttia. Tiedättehän sen hassun mutkittelevalla radalla tapahtuvan kelkkailun, jossa yksi onneton antaa ensin vauhtia kelkalle juosten henkihieverissä sen perässä ja hyppää lopulta kyytiin? Sitten ne hurjapäät sujahtelevat ihan hirveällä vauhdilla pitkin rataa. `Viuh Viuh Viuuuuhhh...´
En voi olla ihmettelemättä sitä miksei kelkka lennä mutkissa taivaan tuuliin sieltä "rännistä". Ihan hurjaa touhua. Kaikkea sitä keksitäänkin!

Niin.. Kortin hiiret ovat keksineet itselleen vallan mainion kelkan. =D

Elämäni hamsterina

Olen yrittänyt vähentää askartelukaapissani olevia tarvikevuoria viime päivinä. Tänäänkin tein muutaman kortin. Tässä yksi:


Miksi ihmeessä minun pitää hamstrata sellaiset määrät kaikkea..? En ymmärrä. Eniten minua ihmetyttää se, että ostan tuon tuostakin uusia ääriviivatarroja. Enkö minä jo usko etten tarvitse niitä! En näköjään....

Eikö ole hirvittävä määrä tallaisella tavalliselle tallukalle, joka tekee kortin tai pari silloin tällöin! Ja hei.. tuossa ei ole vielä kaikki! Jätin vajaat arkit pois kuvasta. Niitä on toinen mokoma. Nolottaa ihan.

Oikeassa reunassa olevan tähtiarkin ostin jokunen aika sitten Sinooperista ihan siksi, kun näin miten hienoja kortteja niistä voi tehdä. Tähdissä olevat pisteet oli puhkaistu ja niihin oli pujoteltu kauniisti lankoja. Milloinkahan minä teen niitä - ehkä ensi jouluna. En nimittäin viitsisi ostaa lankaa sitä varten. Minulle ei kuitenkaan riittäisi yksi väri vaan pitäisi saada pari, kolme, viisi, yhdeksän.... Hamstraisin niitäkin. Sitten taas kävisi niin, että minulta loppuisi tähdet ja lankaa olisi hirvittävästi. Eihän siinä auttaisi muu kuin ostaa lisää arkkeja...

Tuossa etualalla taas on tuollaista ihanaa nauhaa jonka ostin Seinäjoen käsityömessuilta syyskuussa. Hienoa on kuin mikä mutten vaan osaa käyttää sitä mitenkään. Voi rähmä!

Tällaista tämä on - hamsterin elämä.

Oraakkeli vastaa

Viettelen tässä tallaista laiskottelupäivää ja pörrään aikani kuluksi netissä. Löysinpä kivan höpöhöpö-jutun Naisen Elämää -blogista:

Annan sinulle kysymykset ja sinä käyt osoitteessa www.lintukoto.net/viihde/oraakkeli kyselemässä kysymyksiin vastaukset ja kirjoitat ne sitten tänne. Huom ! Saat muotoilla kysymykset haluamaasi kieleen, tyyliin tai murteeseen tai vaihtaa sanajärjestystä, mutta kysymyksissä pitää olla sama juoni.

1. Mikä on nimeni ? - Iivari (Voi hyvänen aika! Ilmankos olen niin epänaisellinen monissa asioissa!)

2. Missä asun ? - Ladossa (?)

3. Mikä olen ? - Olet Napoleon! (Oraakkeli tarkoittanee entistä elämää..)

4. Millainen olen ? - Sua tekis mieli vähä pusuttaakin muuten,oot ihana! :) (punastun)

5. kuka olen ? - Maailmalle olet vain joku, mutta jollekin koko maailma. (Kunpa tietäisin kenelle..)

6. Mikä on ollut tärkeintä elämässäni ? - Tiukka peppu! (Hah hah haa...)

7. Mikä on ollut turhinta elämässäni ? - Uhkaavuus (?)

8. Mikä on mielestäni maailman arvokkain asia ? - Se on tää kaikki meidän ympärillä. (Kyllä!)

9. Miltä näytän ? - Naapurin koiralta. (kenelläkään naapurilla ei ole koiraa)

10. Miltä tunnun ? - Pahalta. (Voi itku!)

11. Miltä maistun ? - Pohjaanpalaneelta. (Ei naurata.)

12. Miltä tuoksun ? - Hunajalta (Jotain hyvä sentään.)

13. Missä minun kuuluisi olla ? - Eräjärven keskustassa. (Miksi ihmeessä..??)

14. Mikä minun kuuluisi olla ? Huono vitsi. (Haist..!)

15. Mistä minut löytää ? - Saksasta. (Ai milloin..? Kerro, kerro lisää..)

16. Minkä ikäinen olen ? - 29 vuotta nuori. (Oi kiitos imartelusta.)

17. Mikä on sukupuoleni ? - Etkö sä erota miestä ja naista toisistaan? (Niin mutta tuo Iivari..?)

18. Monta henkeä tähän piti haastaa ? - Matikka ei ollut vahvin aineeni, mutta jotain 68 se oli, vaikkei sille mitään erityistä syytä olekaan.

Yöllinen sisustusidea!

Mitä mahtaa syntyä, kun yhdistetään iso kasa näitä:

ja yksi tällainen:

???????????


No tietenkin jalkapalloverkkokeinu! ! ! ! ! !

Menin nimittäin viime yönä käymään erään ystäväni luona. Hän esitteli vasta valmistunutta kylpyhuoneremonttiaan. Katseeni kiinnittyi ihan ensimmäiseksi katossa roikkuvaan verkkokeinuun, johon oli laitettu suuri määrä jalkapalloja. Jalkapalloista oli lähes kaikki ilma pois eli ne olivat aivan lässähtäneitä.
Ihmettelin sitä viritystä ja ystäväni sanoi saaneensa idean lattiasta. Jalkapallojen kuvio sopi hänen mielestään loistavasti lattian kuvioon. Totta!
Mietiskelin siinä itsekseni ettei riipputuolissa ollut varmasti kovin mukava istua, mutta hieno se viritys kyllä oli. Pakko myöntää.


Kun olen tänä aamuna miettinyt unta niin olen tajunnut, että juuri tuostahan nykyajan tuotesuunnittelussa on kyse. Läheskään kaikissa tuoleissa ei ole mukava istua, monet verhoilumateriaalit eivät ole alkuunkaan käytännöllisiä eivätkä valaisimetkaan välttämättä edes valaise hyvin. Tuotteiden alkuperäinen tarkoitus on unohdettu.
Tuotesuunnittelussa haetaan uutta ja erikoista - sykähdyttävää.
Vain mielikuvitus on rajana!


Tajusin äsken sen mistä omituinen jalkapalloverkkokeinukylpyhuoneremonttiuneni tuli.
Kävin juuri ennen nukkumaanmenoa tutkiskelemassa yhtä ihanaa sisustusblogia, jonka olen löytänyt vasta ihan äskettäin. Siellä oli kuvia nostalgisesta lattialaatasta. Niin se lattia sitten ujuttautui uneenikin. Ja siitä se ajatus sitten lähti - kehittelin uuden designtuotteen. =)
Pitäisiköhän yrittää myydä idea jollekin suurelle kansainväliselle sisustusfirmalle.

Mikäli innoittajani eli se lattia kiinnostaa sinua niin käypäs kurkkaamassa sitä ja samalla muitakin ihania juttuja täällä:

Diagnoosi: Sisustusmania

Tulipahan tehtyä

Söin kuormasta

Eilen olin ystäväni luona hinnoittelemassa hänen sekä hänen äitinsä kirpparille meneviä tavaroita. Olin itse tarjoutunut auttamaan siinä puuhassa. Voi jestas sitä tavaramäärää!!!

Päätimme hinnat yhdessä ja lähes jokaisen tavaran kohdalla kävimme tämäntapaisen "huutokaupan":

Ystäväni: "Viiskyt senttiä?"
Minä: "Kolme euroo."
Ystäväni: "Euro!"
Minä: "Kaks ja puol!"
Ystäväni: "Korkeintaan euro viiskyt!!!"
Minä: "Vähintään kaks euroo!!!"

"Huutaessamme" katsoimme aina tiukasti toisiamme pöydän yli. Lopulta jompi kumpi otti hintalapun ja kirjoitti kompromissihinnan.

Me teimme hommaa niin nopeasti kuin suinkin mahdollista. Kerran pidimme nopean kahvi/teetauon ja samalla peuhasin koirien kanssa. Tavaramäärästä kertonee jotain se, kun sanon meillä menneen hinnoitteluun aikaa peräti viisi tuntia. Kyllä - viisi tuntia! Aika meni kuin siivillä ja ehdimme juttelemaan kaikenlaista kivaa siinä hinnoittelun lomassa. Mukava ilta meillä oli.

Olisihan se pitänyt arvata, että löydän niistä tavaroista kotiin tuotavaakin. =D
Tuolla ylhäällä olikin jo yksi löytöni eli pieni tuikkulyhty. Minun olisi kannattanut kuvata tonttu ihan suoraan edestä, koska silloin sen hellyttävästi karsastavat silmät olisivat näkyneet paremmin. ;)

Tämä valosarja lähti myös mukaani. Jokunen lamppu on palanut, mutta se ei haittaa sillä aion tunkea koko tuon hässäkän pyöreään lasivaasiin joulun aikaan.


Seuraava pieni lasi on tosi mielenkiintoinen. Ystäväni ei meinanut uskoa todeksi sitä, että halusin sen itselleni. Lasin pinnassa on koholla tuollainen omituinen kuviointi. Mielikuvitusta käyttäen siinä voi nähdä koiran, junan, banaanin yms. Todennäköisesti kuvio ei kuitenkaan esitä yhtään mitään. Lasi on kuulemma vanha. Ystäväni on samaa ikäluokkaa kuin minä ja hän on juonut tuollaisista maitoa pienenä tyttönä. Lasi on siis 70-luvulta - ellei peräti 60-luvulta.



Seuraava Arabian Talvikki leipälautanen on minusta kaunis. Aion käyttää sitä todennäköisesti kynttilänalusena. Talvikki-sarjaa valmistettiin tietääkseni 60- ja 70-lukujen vaihteessa. Korjatkaa mikäli olen väärässä.


Että sellaisia sieltä kirppisiltamista tarttui mukaani. Ai niin, otinhan myös yhdet aivan tuliterät leveät miesten henkselit. Laitoin ne tänään pakettiin ja lähetin ex-miehelleni. Ai miksikö?

Kerronpa tuonkin hassun jutun vielä. Kävin hänen luonaan kerran viime kesänä. Hän asuu isossa omakotitalossa maaseudun rauhassa. Hänellä on koiria ja kesällä hän hankki myös kaksi lammasta. Minä ajelin melkoisen matkan ihan vaan hänen elämäntapaansa ihmettelemään. Kun pöräytin Vespallani pihaan niin näin hänet tallustelemassa pihamaalla saappaat jalassa, ruutupaita päällä ja housunpersaukset roikkuen. Minua alkoi naurattamaan. Hän oli niin erinäköinen kuin "ihmisten ilmoilla". Hän sanoi, että tykkää olla sellaisissa "römppäskä"-vaatteissa ja haaveilee saavansa vielä henkselit. Silloin hän olisi kuin Charles Ingalls. Siinä sitten kehuimme Pieni talo preerialla -ohjelmaa ja minä pistin sen henkseli-haaveen korvani taakse.

Ylihuomenna hän sitten saa ne henkselit. Saas nähdä mitä ukko tykkää. =D

Pelastusoperaatio

"Hui!" Säikähdin, kun joku liikahti ojanpenkalla. Pysähdyin silmät pyöreinä tuijottamaan mikä siellä oli. Silloin minua kohti lähti tulemaan pieni koira häntä heiluen. Minä aloin tietenkin lepertelemään koiralle: "Voi hyvänen aika, että oot sulonen. Mistäs sinä oikeen tupsahit siihen..? Voi kulta pieni.. Että oot lutunen..". Koira oli leikkisä ja pyrki syliini, kun menin kyykkyyn. Mietin missähän koiran omistaja tai kotitalo on. Olin vanhalla omakotitaloalueella ja taloja oli vieri vieressä. Katselin ja ihmettelin. Sitten tuli auto. Apua! Syöksyin suinpäin pöpelikköön ja huutelin koiraa mukaani. Onneksi se tuli innoissaan perässäni. Auto meni ohi.

Olin silloin menossa ystäväni luo ja olin jo lähellä hänen taloaan. Soitin hänelle ja kysyin tietäisikö hän missä talossa sellainen Suomenlapinkoiran näköinen koira mahtaisi asua. Hän ei tiennyt. Ihmeteltiin sitä mitä tekisin koiran kanssa. Silloin mutkan takaa tuli yllättäen auto enkä ehtinyt houkutella koiraa pois tieltä. Auto kääntyi pihaan ja eikös koira livahtanut sen eteen. Eeeeeeiii... Pistin silmät kiinni. Ei kuulunut ulinaa ja auton moottori sammui. Uskalsin avata silmäni ja näin koiran viipottavan talon pihassa. Huh! Menin kysymään autosta kömpivältä iäkkäältä mieheltä tietäisikö hän missä talossa koira asuu. Mies kysyi ihmeissään: "Ai mikä koira???". Niinpä - pientä tummaa koiraa ei erottanut välttämättä pimeällä tiellä. En voinut jättää sitä sinne harhailemaan itsekseen.

Mies ei ollut koskaan nähnytkään koiraa ja aloin jo miettimään sitä, että ottaisin sen mukaani. Sitten mies sanoi, että viereisessä talossa on kuulemma joku uusi koira muttei hän ollut koskaan nähnyt sitä. Kiitin ja päätin testata onneani. Houkuttelin koiran mukaani ja juoksimme naapuritaloon. Soitin kelloa ja odotin koira rinnallani siinä terassilla..

Jes! Oikea talo!!! Omistaja kertoi, että koira oli karannut ensimmäistä kertaa pihan aitauksesta vaikka oli jo viiden kuukauden ikäinen. Kysyin koiran rotua. Se oli Suomenlapinkoira niin kuin olin arvellutkin. Nainen kiitti minua ja minä jatkoin matkaani.

Niin koira pääsi turvallisesti kotiin ja kaikki olivat onnellisia.

Sen pituinen se.

Hömppäannos

Cheryl ja Saana äänestettiin pois. Minä tillitin silmä tarkkana molempia äänestyksiä.

Kaikkea sitä minunkin tulee katsottua!

Tai no... Täytynee tunnustaa, että olen aivan koukussa Idolsiin. Olen ollut joka ikinen vuosi. Sen lisäksi olen katsonut myös American Idolsia.

Sitä en kuitenkaan ymmärrä, että mikä minut sai tänään katsomaan Big Brotheriakin. Onneksi en saanut siitä mitään sen kummempia viboja eikä minun tarvitse katsoa sitä jatkossa. Huh!

Tuhdin hömppäannoksen saaneena tuskin jaksan katsella enää unia. Nyt pää tyynyyn...

Lauantai-illan huumaa

Eilen vietin iltaa yksikseni - niin kuin yleensäkin. Mietin siinä Avaraa Luontoa katsellessani, että pitäisiköhän minun lähteä pitkästä aikaa haistelemaan kaupungin ravintolaelämää. Kaivoin jääkaapista siiderin, joka minulta jäi nauttimatta keskiviikkona eli saunailtana.

Avara Luonto ja siideri - melkoista irrottelua! ;)

Kun Avara Luonto loppui niin vaihdoin kanavaa ja kukas siellä lauloikaan..

- iki-ihana Juha Tapio!

Harmitti, kun en ollut huomannut konserttia ohjelmatiedoissa. No, onneksi edes puolessa välissä hoksasin kääntää sille kanavalle. Neuloin kaulahuivia ja kuuntelin ihania sanoituksia. Tunnelma kodissani muuttui lähestulkoon hartaaksi.
Kun konsertti loppui niin mieleni teki taputtaa. Niin hieno se konsertti oli.

Minun oli aika päättää lähdenkö baariin vaiko en...? Nousin sohvalta ja vilkaisin olohuoneessani olevaan suureen pyöreään peiliin. Sieltähän se vastaus löytyi: EI baariin! Silmieni ympärillä olevat ihottumat loistivat punaisina. Iho oli aivan kuiva ja ärtynyt. Ei sillä naamalla viitsinyt lähteä minnekään illanviettoon. Kirosin hetken naamatauluani ja poistuin peilin luota.

Tulin tänne makuuhuoneeseeni, laitoin tuoksukynttilän palamaan ja musiikin soimaan. Sitten otin esille Aku Ankka-kansiot ja aloin leikkelemään niistä osoitelappuja pois. Yksi, kaksi, kolme, neljä,..


Kansioita oli 12 ja kussakin 26 lehteä. Sain napsia siis aika monta osoitelappua irti!
No, mitäpäs sitä muutakaan sinkkuihminen lauantai-iltana tekisi. Heh heh heee... =D

Akut ovat menossa kirppikselle ja siksi tein sellaista puuhaa. Katselin samalla lehtien kansikuvia ja niissä oli jokunen tosi hauskakin. Paras oli kuitenkin tämä keltaisten kansioiden kansikuva:

Akun ja minun ompelutaidot ovat samaa luokkaa! =D

Kun olin hoidellut Akut niin tulin tähän koneen äärelle. Tein pitkästä aikaa tutustumiskierroksen minulle aivan uusiin blogeihin. Niitä selatessa taisi vierähtää muutama tunti. Sitten tulikin Nukkumatti...