Kaksi varista

Varis aloitti raakkumisen:
"Tää pitkä vaellus, kaipaus,
on kahden hullun matka kauas huomiseen..."

Sitten varis hiljeni ja katsoi toista varista kysyvästi, koska ei osannut jatkaa.

Isompi varis jatkoi:
"utuiseen, epävarmaan samanlaiseen huomiseen."

Ensimmäinen varis pääsi taas jyvälle ja jatkoi entistäkin kuuluvammalla äänellä:

"Mä sinne meen ja tietä tuijotan ja mietin:
Minnepäin? Eteenpäin, vai taaksepäin?"

Sitten varikset nauroivat railakkaasti. Kun nauru loppui niin ne jatkoivat yhteen ääneen:

"Minä oon, matkalla vaan...

Tää on vain unohdus, erehdys,
kahden hullun pitkä matka, kauas pois,

..se turhaa ois, mut yhdessä sen näkee paljon kirkkaammin
ja helpommin, herää taas ja jaksaa nauraa itselleen
ja vetää peiton korvilleen.

Minä oon, matkalla vaan...
Minä oon, matkalla vaan..."

Varikset ajelivat pyörillään kohti määränpäätään. Välillä ne pysähtyivät syömään eväitään tienposkeen. Kassista löytyi eväsleipiä ja kahvia. Olihan siellä kai hedelmiä ja jotain herkkujakin.

Kun lepotauko oli pidetty ja mahat täynnä niin ne jatkoivat matkaansa.
Ja taas pienempi varis aloitti hyräilemään:

"Tää pitkä vaaelluuuss.."

Sillä ei ollut laulun sanat hallussa joten isompi varis auttoi taas:

"Tää pitkä vaellus, kaipaus,
on kahden hullun matka kauas huomiseen,
utuiseen, epävarmaan samanlaiseen huomiseen.
Mä sinne meen ja tietä tuijotan ja mietin:
"Minnepäin? Eteenpäin, vai taaksepäin?"

Minä oon, matkalla vaan...
Minä oon, matkalla vaan..."

Kaksi varista taittoivat haastavaa liki neljänkymmenen kilometrin matkaa kohti sukulaistensa kesämökkiä. Niitä jännitti se miten ne selviäisivät matkasta. Matka oli pitkä ja pienempi pelkäsi ettei jaksaisi polkea koko matkaa. Isompi varis tsemppasi sitä ja sanoi ettei mitään kiirettä tarvitsisi pitää. Isompi varis taas pelkäsi sitä ettei sen vanha pyörä kestäisi perlle asti. Hyvin se kesti - mitä nyt kumi tyhjeni välillä. Eniten niitä kuitenkin jännitti se miten isomman variksen terveys kestäisi sen matkan. Siltä oli nimittäin leikattu iso aivokasvain vasta puolta vuotta aikaisemmin ja syöpähoidot olivat yhä päällä. Mitä tahansa olisi saattanut tapahtua. Yhdessä ne kuitenkin päättivät selvitä matkasta - tuli mitä tuli.

Niin ne vaan pääsivät perille. Ihan loppumatkan ne taittoivatkin sukulaistensa veneellä. Mökillä niitä hemmoteltiin oikein olan takaa. Oli saunaa, veneilyä, ihania täytettyjä muurinpohjalettuja ja vaikka mitä. Yönsä ne viettivät grillikodassa porontaljojen päällä - vai oliko se alla. Pienempi varis on ihan unohtanut sen. Eikä se valitettavasti voi sitä kysyä siltä isommalta varikselta vaikka haluaisikin. Isompi varis nimittäin kuoli vuosi tuon reissun jälkeen. Syöpä voitti.

Nykyään pienempi varis raakkuu itsekseen tuota laulua hymy huulilla. Ihanat muistot kumpuavat mieleen sen myötä.