Voi miten olenkaan nauttinut elämästäni viime aikoina. Tämä kaikki tuntuu jotenkin epätodelliselta. Vuosikaudet rämmin syvällä suossa enkä uskonut olevani enää koskaan onnellinen. Hitto vie - tässä sitä vaan seistään tukevasti omilla jaloilla ja lähes tulkoon onnellisempana kuin koskaan ennen. Uskomatonta!
Nyt uskallan olla myös enemmän oma itseni kuin koskaan ennen. Toivon olevani sitä myös jatkossa. Siihen minua kannustaa taulu eteiseni seinällä:
Tykkään kovasti noista Kiroileva Siili -kuvista. Siili on yleensä tosi paha suustaan, mutta onhan sillä se lempeäkin puolensa. Tämä seuraavakin kuva on seinälläni:
Tuon kuvan ja tekstin voi käsittää mielestäni kahdellakin tavalla. Ensin kuva oli peilini yläpuolella vihjailemassa siitä, että olisi ehkä hyvä vilkaista välillä miten hiukset on. Nykyään se on tuon toisen taulun luona ja tulkitsen sen ihan erilailla. Pidän näkymättömät piikkini kunnossa ihan vain suojellakseni itseäni.
No se siitä. Tuosta hiusjutusta tulikin mieleeni se, että kävin eilen parturissa. Älkää, älkää vaan sanoko etteivät naiset käy parturissa vaan kampaajalla! Entinen miesystäväni sanoi aina noin ja minua otti aivoon pahemman kerran. Minä sanon aina käyväni parturissa, koska lyhyet hiukseni vain leikataan ja kuivataan. Minusta se on parturoimista. Jos olisin pitkähiuksinen ja hiuksiani kiharrettaisiin ja föönattaisiin niin voisin ehkä puhua kampaajasta. Piste.
No, joka tapauksessa hiukseni ovat taas ihanan lyhyet. Nämä on helpot ja pirteät. Vielä kun jaksaisin heittää tähän hiusvärin niin johan olisi hieno letti! Nyt nimittäin meinaa nuo harmaat kiillellä juurikasvussa. Vanha mikä vanha.
Elämäni onnellisuudestahan minun piti kirjoittaa, mutta lipsahdin aiheesta. Toisaalta osoittaahan tuo tyytyväisyys hiuksiinikin onnellisuutta. Jaksan taas pitää huolta itsestäni. Yritän saada painoni kuriin, akneihoni kuntoon uusin konstein, verenpaineen pysymään poissa ja mikä tärkeintä - pidettyä mielialani korkealla. Siinä onkin monta tavoitetta, mutta yksikään ei ole mahdoton.
Olen jo relannut töissäkin. Sain tehdä viime viikolla neljänä päivänä töitä, koska nykyinen myymälänhoitaja oli sairaslomalla. Selvisin siellä tosi hyvin ainakin omasta mielestäni. Nautin työnteosta valtavasti eikä minulla ollut tietoakaan mistään ahdistuksista tai paniikkihäiriöistä joista kärsin vielä vuosi sitten. Silloin söin pariakin eri lääkettä niiden poissapitämiseksi. Nyt en käytä mitään lääkkeitä. Ihanaaa!!!
Olen myös onnellinen siitä, että sain edes määräaikaisen työpaikan. Myyjän työt ovat kiven alla tällä hetkellä tällä seudulla. Tähän tietoon saan tehdä kokoaikatyötä tammikuusta marraskuuhun. Nyt en murehdi sitä mitä sen jälkeen tapahtuu. Ehkä joudun työttömäksi, mutta se on sen ajan murhe. Elän nyt tässä hetkessä ja nautin.
Nautin myös siitä, että minulla on ihania ystäviä. Tänäänkin vietin yhden kanssa aikaa pari tuntia kaupungilla.
Joko alkaa oksettamaan tällainen hehkutus...? Joku siellä ehkä ajattelee jo niin kuin eräs ystäväni eli "Kel onni on, hän onnen kätkeköön". Hänen mielestään toisen onni ahdistaa muita ja aiheuttaa samalla myös kateutta. Ja Pas**t! Onnesta täytyy nauttia ja näyttää se ulospäin. Se antaa voimia muille. Se kannustaa muitakin tavoittelemaan onnea. Jos joku on kateellinen niin "se on voi voi". Näin minä ajattelen.
Olen tehnyt kovasti töitä noustakseni suosta enkä ala peittelemään onneani.
Perskules! =D
Näyttäisi siltä, että iloiset ja hassut juttuni ovat ilahduttaneet muitakin. Jatkan samaan malliin...
8 kommenttia:
Ihana lukea näin iloisia ajatuksia sinulta, olen iloinen puolestasi! Elämäkin kun on sellainen, että se opettaa päivä päivältä enemmän. Mitä vanhemmaksi tulee ja mitä enemmän päiviä kuluu, huomaa aina olevansa hieman fiksumpi kuin muinoin. Se on jo positiivista se! :D
Olen niin iloinen puolestasi, kun olet saanut elämääsi uutta "eliksiiriä". Mieluummin sitä haluaa ihmisten onnellisuudesta kuulla, kuin pahasta olosta.
Minäkin muuten käyn aina parturissa (pitäisikin tänään taas tilata aika), johtuneeko sitten myös lyhyestä tukasta ;)
Mitä minä muuten sanoin; sinä olet hyvä siellä töissä!
Tuossa alimmaisenahan on kuin ilmetty Juho, joka vääntää väkisin Jannea suupielistä. Tempun jälkeen Janne pistää täyden parun päälle ja äidiltä pääse paha sana.
Totta puhut. Ei tuohon ole sen enempää lisättävää. Olet onnesi ansainnut ja siitä on täysi oikeus kertoa muillekin. Ja mikä parasta: näyttää muille. Miten pikkumainen ihminen voi olla kateellinen toisten onnesta?
Täällä myös yksi parturoitava. Kampaaja kuulostaa niiiiin fiiniltä.
Täytynee lukea tätä kirjoitusta päivittäin. Jospa saisin siitä itsellenikin uskoa, että vielä se aurinko paistaa ja tekee mieli vihellellä.
Ja tuo asenne, että onni löytyy läheltä ja pienistä asioista pitää muistaa. Kun lukee lehtiä ja katsoo telkkaria niin tulee jotenkin vääristynyt käsitys että onni on jossain muualla ja sitä pitää tavoitella ihan verissä päin.
Aivan ihanaa kuulla tai siis lukea :) - olet varmaan löytänyt itsestäsi sen näkymättömissä olleen, mutta koko ajan mukana kulkeneen, "sinä osaat kyllä" -napin! Jatka samaan tahtiin, suunta on oikea ja nauti työstäsi ja itsestäsi!
Kivoja tauluja, muuten!
ja
minäkin käyn parturissa, hassu juttu - sitten joskus kampaajalla käyvälle korjaan että minäkin käyn kampaajalla, mutta....hih...
Iloa elämääsi ja kirjoita vain näistä iloasioista, se joka kokee nämä huonoksi, on aikamoinen pikkusielu, mutta sitten kun tuntuu siltä, niin kirjoita myös niistä huonoista oloista - eli do as you please :)
Täällä nousi suupielet ylöspäin kun luin juttuasi, kirjoituksestasi pilkisti sellainen yrittämisen into ja vähän karheaakin huumoria, hyvä niin.
Pidän noista siili jutuista.
Tuo työjuttu, se on sinulla nyt ja sitten joskus... eihän sitä koskaan tiedä mitä kivaa eteesi taas tulee, nauti nyt kuten teetkin.
Marika - Elämä tosiaan opettaa koko ajan, mutta minun kohdallani lienee turha puhua tuosta fiksuudesta. ;D
Marjukka - Eliksiiriä olen totisesti saanut monestakin eri asiasta - eniten kuitenkin uudesta työstäni. Niinhän sinä sanoit. Kiitos, kun tsemppasit minua alkuvaikeuksissa.
Hilkka - Vai että Juhan ja Jannen kuvan olen tänne paukauttanut. =D
Kuule, kyllä niitä pikkumaisia ihmisiä riittää. Valitettavaa, mutta totta.
Ninnalisa - Kiva, jos tämä tekstini kannustaa sinua edes vähän. Kuten muistat niin olen kokenut kaikenlaista ikävää viime vuosina. Pillereiden avulla sinnittelin päivästä toiseen. Silloin oli kyllä vitsit vähissä. Pikkuhiljaa sieltä nousin.
Onni löytyy tosiaan pirskatin pienistä asioista. Se voi olla postikortti ystävältä, lumisade, uudet villasukat, kynttilän loiste, naapurin koiran silittäminen,. Jokaisesta pienen pienestäkin ilonhetkestä saa voimia ja jaksaa eteenpäin.
Ritva - Älä nyt hyvä ihminen ala kirjoittamaan kielillä minulle. Enhän minä ymmärrä yhtään mitään sitten. Pistin nyt tuonne sivupalkkiin sanakirjan ihan siksi, että saan tulkattua juttujasi. ;)
Tia - Tuo ´karhea huumori´ oli hyvä ilmaisu. Tykkään aika ronskista huumorista ja pystyn myös nauramaan itselleni.
Niinpä, tielleni voi tupsahtaa vaikka mitä kivaa - vaikkapa jo huomenna. Toisaalta minulle voi tapahtua ikäviäkin asioita. Kun en ole mikään ennustajaeukko niin paras mennä vaan tässä hetkessä. =)
Sukoter:
Ei okseta hehkutuksesi vaan pistää hymyilemään.
Kivaa luettavaa että sinulla menee hyvin. :)
Lähetä kommentti