Tikkuista tiskaamista

Tänään en työnnä nokkaani pihalle ollenkaan. En kehtaa. Silmäni alla on isot punaiset läntit. Alkuviikosta ilmestynyt ihottuma on vaan pahentunut. Olen tököttänyt vaikka mitä voiteita läntteihin, mutta kutina ja kirvely eivät vaan häviä. Nyt silmänikin vuotavat ja tuntuu siltä kuin silmieni ulkonurkat olisivat vereslihalla. Ei kai tässä auta muu kuin varata aika lääkärille maanantaina. Saas nähdä saanko ajan tämän vuoden puolelle!?!!!

Nyt kun kerran oleilen sisällä niin päätin tarttua ikäviin kotihommiin. Yksi inhokkipuuhistani on tiskaaminen. YÖK YÖK YÖK! Minulla on paha tapa siirtää ja siirtää tiskaamista. Siskoni sanoi aikoinaan, että kotini järjestelmällisyys ulottuu jopa likaisiin astioihin saakka. Totta!

Minulla on tiukka kuri myös tiskialtaassa olevilla astioilla. Keskelle allasta asetan lautaset. Ne laitan altaaseen tietenkin niin, että isoimmat ovat alimpana. Aterimet laitan altaan oikeaan reunaan. Lasit ja mukit taas kuuluvat altaan takaosaan. Sillä systeemillä altaaseen mahtuu tosi tosi paljon likaisia astioita. Nätissä järjestyksessä ollessaan ne eivät häiritse minua ja voin siten siirtää tiskaamisen tuskaa monellakin päivällä.

Tänä aamuna söin parista kattilasta loput ruuat. Siinä kävi niin etteivät likaiset astiat kerta kaikkiaan enää mahtuneet altaaseen ja tuli se kurja hetki - tiskaaminen! Että se homma voikin ottaa minulla koville. Hyvä etten itke tiskivuorta katsellessani. Tiedän, tiedän - mikäli tiskaisin joka päivä niin homma olisi ihan helppoa ja nopeaa.

Tuollainen kasa täytyy ensin purkaa eli nostaa suurin osa astioista pois altaasta. Astiat pitää sitten tiskata monessa erässä ja pahimmillaan liotellakin niitä. Siinä vierähtää melkoinen tovi.

Tiskaamisesta minulle tulee mieleen muutamia muistoja siskostani...

Kun asuin siskoni kanssa eri paikkakunnilla niin vierailimme toistemme luona silloin tällöin. Muistan, kun kerran tiskasin siskoni luona. Ihmettelin mielessäni sitä miksei astianpesuaine vaahdonnut lainkaan. Lisäsin sitä monet kerrat. Lopulta tiuskaisin siskolleni, että hän voisi unohtaa kaikenlaiset halppis-astianpesuaineet, koska niillä ei tee yhtään mitään!!! Siskoni sanoi, että Fairyahan hänellä on. Minä sanoin ettei varmasti ole!!! Hän kysyi mistä minä oikein otin pesuainetta. Minä näytin tiskipöydällä olevaa pumppupulloa. Siskoni rämähti nauramaan eikä saanut sanottua pitkään aikaan sanaakaan. Ihmettelin. Hän sanoi, että siinä pullossa on käsisaippuaa. Hitto! Mistäs minä olisin tiennyt. Pullossa ei ollut etikettiä ja oletin ilman muuta siinä olevan astianpesuainetta, koska se oli tiskipöydällä.
Siitä tuli sellainen meidän välinen kestovitsi. Kun tiskasin niin siskoni kysyi aina millä tiskaan. Heh.

Minun astianpesuaineeni on muuten tuollaisessa lasisessa ruokaöljypullossa. Pullo näyttää minusta kivalta, kun siinä on iloisenväristä ainetta sisällä.

Kyllähän tuo tiskipöytäkin näyttää paljon paremmalta tuollaisena tiskittömänä. =D

Siskooni liittyy toinenkin tiskausmuisto. Hän nimittäin jaksoi aina ihmetellä sitä miten hirveästi pärskin vettä ympäriinsä tiskatessani. En ollut huomannut asiaa ennen kuin hän sanoi siitä minulle. Minulla täytyy olla jonkinlainen vika tiskaustekniikassa. =D

No, nyt on tosiaan taas tiskipöytä puhtaana ja minulla hyvä mieli.
Jospa nyt päättäisin tiskata joka päivä. Tai ehkäpä teen sellaisen uudenvuoden lupauksen....