Kanasta kotkaksi

Positiivareiden Ajatusten Aamiaisessa oli tänään tällainen tarina:

SAMAN HÄKIN KASVATIT

Eräs mies löysi kotkan munan ja pani sen kanalassa kananpesään. Kotkanpoikanen kuoriutui tipuparvessa ja kasvoi yhdessä niiden kanssa.

Koko elämänsä ajan se uskoi olevansa kana ja teki, mitä kanat tekevät. Se kuopsutti maasta matoja ja hyönteisiä. Se kotkotti ja kaakatti. Ja se saattoi räpyttää siipiään ja lentää ilmassa muutaman metrin.

Vuodet kuluivat ja kotkasta tuli hyvin vanha. Eräänä päivänä se näki mahtavan kotkan liitävän yläpuolellaan pilvettömällä taivaalla. Se kaarteli sulavan majesteettisesti voimakkaissa ilmavirtauksissa hädin tuskin liikauttaen vahvoja, kultaisia siipiään.

Vanha kotka katseli sitä lumoutuneena. "Mikä se on?" se kysyi.

"Se on kotka, lintujen kuningas", vastasi sen naapuri. "Se kuuluu taivaalle. Me kuulumme maahan - me olemme kanoja." Niin kotka eli ja kuoli kanana, koska se luuli olevansa kana.

-Anthony de Mello/Havahtuminen


Mietiskelin tarinaa pitkään. Tajusin olevani tuo tarinan kotka, joka elää kanan elämää. Minulle on uskoteltu etten ole mitään eikä minusta voi koskaan tulla mitään. Sain kuulla sitä koko lapsuuteni. Uskoin sen.

Vasta viime vuosina olen havahtunut ja katsonut taivaalle. Olen katsonut myös ympärilleni. Olen katsonut myös sisimpääni.

Vasta viime vuosina olen tajunnut, että enhän minä olekaan se kana... Hyvänen aika! Ihmettelen mitä puppua minulle on syötetty vuosikausia. Olen ollut vihainen ihmisille, jotka minulle niin väittivät. Olen kuitenkin pystynyt antamaan anteeksi heille sen ja päättänyt vaihtaa sulkani.

Minusta on tulossa kotka - uljas kotka, joka liitää sinne minne haluaa.

Yksi toiveeni jää kuitenkin toteutumatta ja se surettaa minua.. Se surettaa minua niin paljon, että kyyneleet valuvat tätä kirjoittaessa..

Minua harmittaa se, että ihmiset, jotka tekivät minusta kanan eivät ole näkemässä liitoani. (itkua) Mikäli he olisivat elossa niin liitäisin heidän yläpuolellaan ja näyttäisin iloni. Kertoisin heille miten onnellinen olen.

Okei okei... Myönnän, lopuksi ruikkaisin pikkuisen kakkakikkareen heidän niskaansa. ;D