Pallo kuin pallo?

Kävin tänään eräässä keskustan kaupassa etsimässä rantapalloja vaikka tiesinkin ettei niitä ole tähän vuodenaikaan esillä. Toivoin, että tuon kyseisen kaupan varastossa olisi viime kesältä jääneitä palloja.

Kysyin rantapalloja myyjältä ja hän sanoi ettei niitä valitettavasti ole. Samantien hän kysyi kävisikö minulle paperilyhdyt ja osoitteli sellaisia. Olin aika hölmistynyt, mutta sain sanottua etteivät ne vastanneet tarkoitusta. Kerroin hänelle, että niitä olisi tarkoitus heitellä kentälle Jypin pelien lopussa. Myjä ei ilmiselvälti ymmärtänyt mitä oikein selitin ja saattoipa pitää minua ihan sekopäänäkin. Ehkäpä juuri sen vuoksi hän hän "vetäisi ässän hihasta" ja ehdotti ilmapalloja. Katsoin myyjää ja odotin hänen naurahtavan - vitsihän se oli..? Ei se ollut. Myyjä oli ihan tosissaan ja sanoi, että voisin piirtää niihin rantapallon kuviot. Kiitin siitäkin ehdotuksesta, mutta sanoin etteivät nekään vastaisi tarkoitusta. Rantapalloa ei todellakaan voida korvata paperilyhdyillä tai ilmapalloilla!

Tapauksesta tuli mieleeni ajat jolloin olin parikymppinen ja töissä halpahallissa, jossa oli todella mukava myymälänhoitaja. Hän opetti minulle ja muille nuorille työntekijöille asiakaspalvelun aakkosia. Yksi niistä opeista oli: "Älä koskaan myy eioota. Mikäli asiakkaan kysymää tuotetta ei ole niin tarjoa vastaavaa!". Tuossa hän näytti meille myyjille esimerkkiä hyvinkin usein. Tässä yksi esimerkki:

Naisasiakas tuli keskellä talvea myymälään ja kysyi rantasandaaleja. Hän tarvitsi niitä, koska oli lähdössä etelänmatkalle. Myymälänhoitaja sanoi asiakkaalle: "Meillä ei valitettavasti ole rantasandaaleja, mutta vastaavia kyllä löytyy.". Hän pyysi asiakkaan mukaansa ja niin he menivät yhdessä myymälän perällä olevalle kenkäosastolle. Siellä myymälänhoitaja otti käteensä Aino -aamutossut ja esitteli niitä asiakkaalle rinta rottingilla. Asiakas katsoi myynälänhoitajaa ja purskahti nauruun. Asiakas nauroi, nauroi ja nauroi,.. Meitä myyjiä hävetti, mutta myymälänhoitaja ei ymmärtänyt mikä meni pieleen - asiakkaan tarvehan olisi tullut tyydytettyä niillä tossuilla vallan mainiosti.

Tuo tapaus on syöpynyt mieleeni lähtemättömästi. Se opetti minulle sen, että vaikka kuinka haluaisi palvella asiakasta ja tyydyttää hänen tarpeensa niin jossakin menee raja. Joskus on annettava periksi ja todettava ettei voi auttaa. Joskus on myytävä sitä eioota vaikkei haluaisikaan.