Simapullopommit

Kuulin äsken radiosta mainoksen, jossa sanottiin jotenkin tähän tyyliin: "Mikään ei ole jännittävämpää kuin siman valmistus.".

Totta, simalla saa jännitystä elämään. Pikkutyttönä minusta oli jännä seurata sitä, kun rusinat alkoivat liikkua pullossa. Siinä minä seisoin pullojen vieressä ja tuijottelin niitä. Joo, halvat huvit oli. ;D

Aikuisiällä olen kokenut vieläkin jännittävämpiä asioita siman valmistuksen tiimoilla. Tämä seuraava tapaus sattui 90-luvulla.

Valmistin mieheni kanssa simaa joka vuosi ja taas kerran oli se aika käsillä. Minä katsoin ohjetta kirjasta ja aioin noudattaa sitä tarkasti. Mieheni oli kuitenkin sitä mieltä, että ohjeessa mainittu vajaa teelusikallinen hiivaa oli aivan naurettava määrä. Kävimme saman hiivakeskustelun joka ikinen vuosi ja joka ikinen vuosi laitoimme hiivaa enemmän kuin ohjeessa käskettiin. Siinä se hiivalle haiskahtava sanko sitten oli keittiön pöydällä yön yli. Aamulla pullotimme siman ja laitoimme pullot kaappiin tekeytymään pariksi päiväksi.

Vappuna sima oli valmista niin kuin pitikin ja joimme sitä vaikka se melko hiivaista olikin. Vieraatkin olivat tottuneet meidän perinteeksi muodostuneeseen hiivavappujuomaamme. ;D

Vappu oli ja meni. Taisi siinä tulla jo kesäkin.

PAM!!!

Eräänä yönä heräsimme melkoiseen paukahdukseen ja siinä samassa koirat alkoivat haukkua. Sydämeni hakatessa kiivaasti mieleeni tuli vain se, että joku oli tunkeutunut kotiimme. Apua!

Mieheni lähti varovasti tutkimaan mistä ääni tuli. Hän meni eteiseen... lattoi valot.. jatkoi matkaa keittiöön..

Jahas. Sieltähän se ääni oli tullut. Komeron alahyllylle oli unohtunut muutama simapullo. Yksi oli räjähtänyt ja katkaissut parin muun pullon kaulat. Paine oli niin kova, että komeron ovi oli auennut ja koko keittiö oli täynnä simaa ja sirpaleita. Räjähdyksen voimaa kuvaa parhaiten se, että pullojen vieressä oli paksu puinen leikkuulauta ja sirpaleet upposivat siihen niin ettei niitä näkynyt.

Sotkun siivoaminen oli melkoisen hankalaa. Oli kuitenkin onni, että tapaus sattui yöllä. Olisi nimittäin ollut aika karmeata mikäli olisimme sattuneet istumaan ruokapöydässä juuri silloin. Sirpaleet olisivat iskeytyneet meihin niin kuin leikkuulautaankin. Hui!

Tuossa siman valmistamisessa oli minulle jännitystä niin paljon etten ole simaa sen jälkeen tehnyt!

Ensimmäistä kertaa simaa valmistaville suosittelen ohjeen noudattamista.

Jännittäviä hetkiä siman seurassa toivottavan Anu ja Dansukker! ;D