Olen tarponut melkoisessa suossa viime vuosina. Kovalla työllä olen saanut itseni ja elämäni hyvään kuntoon. Ihaninta on huomata, että olen alkanut haaveilemaan tulevaisuudestakin. Haaveilen tekeväni vielä joku päivä monenlaisia asioita. Olen kertonut suunnitelmistani ja haaveistani joillekin kavereilleni. Olen luullut saavani kannustusta. Pah! En ole saanut.
Olen todennut, että aina löytyy epäilijöitä. Ainä löytyy pilkkaajia. Aina löytyy niitä, jotka yrittävät vetää maton jalkojen alta. Yritän olla välittämättä muiden sanoista muttei se ole aina helppoa. Alan välillä epäilemään itsekin suunnitelmieni järkevyyttä ja olen valmis jäämään paikoilleni. Mietin, että ehkä on tosiaan turha yrittää liikoja...
Nyt tiedän mistä saan voimia sellaisina hetkinä.
Tästä videosta: SUSAN BOYLE
tiistai 14. huhtikuuta 2009
Uskotaan unelmiin!
Lähettänyt Anu klo 7.33
Tunnisteet: höpöttelyä, musiikkia
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
Kävijöitä 4.3.2010 alkaen
7 kommenttia:
Meinasi päästä itku, kun näin ne epäuskoiset ilmeet, mutta hittolainen kun veti emäntä komeasti! Löipähän luun kurkkuun epäilijöille. Niin sinunkin on tehtävä!
Nyt heräsi ihan mielenkiinto, että mistä onkaan kysymys ;) Intoa ja tarmoa sinulla taatusti riittää ja varmasti kaikkeen mihin ryhdyt, mitä todella haluat onnistuu!
Anna palaa vaan! Elämä on elämistä varten! Jätä ne murehtijat rannalle itkemään ^^
Kurkkasin tuon pätkän ja kyllähän rouva todellakin näytti kaikille naureskelijoille.
Unelmat on luotu toteutettaviksi ja jokainen toteutunut unelma synnyttää uusia unelmia, joten ei muuta kun rohkeasti niitä kohti.
Hilkka - Melkoinen emäntä tosiaan. Se lanteiden heilutus oli niiiin mainio ettei mitään rajaa! Asenne kohdillaan. Kyllä oli nautinnollista katsoa, kun tuomareilta loksahti suut auki.
Nia - Sen voin sanoa, että laulamaan en ainkaan ala! =D
Anne - Jaksan katsoa yhä uudestaan ja uudestaan sitä esitystä. Nainen vähät välitti naureskeluista. Mikä itsevarmuus ja asenne.
Haaveeni ja tavoitteeni elämässä eivät ole mitään suuren suuria. Tunnen sisimmässäni, että olen löytänyt oikean suunnan. Askel askeleelta kuljen kohti... jotakin.
Unelmat ovat meidän omia ja niitä ehkä toteutuukin, viis muista mitä ajattelevat. Onhan meitä täällä monta jotka ovat sitä mieltä että antaa mennä vaan jos jotain haluat ;-)
Olihan aikamoinen täti, ilmeet kyllä vaihtuivat.
Tia - Aika näyttää minne tieni vievät, kun seuraan omaa vaistoani ja haaveitani.
Eikös ollutkin upee täti!
Lähetä kommentti