Vietin eilisen illan näissä maisemissa..
En ollut koskaan ennen nähnyt tuota järveä noin tyynenä. Kaunis näky.
En ole tunnetusti mikään mökki-ihminen. Nyt lähdin veljeni mökille, koska tiedossa oli pikareissu - yksi ilta ja yksi yö.
Mökeillä minua houkutellaan aina järveen. En ole koskaan innostunut ajatuksesta - enhän osaa uida ja sen vuoksi jopa pelkään vettä. Eilen illalla veljeni kehui taas miten vesi on lämmintä, uinti tekee hyvää saunan lomassa ja blaa, blaa, blaa,. Hän oli aivan satavarma siitä etten menisi järveen - enhän ollut koskaan ennenkään mennyt.
Kyllä oli velipojalla ihmettelemistä, kun tepsuttelinkin saunasta järveen näissä varusteissa:
Tuon uimapuvun ja vesijuoksuvyön ostin jokunen vuosi sitten, kun päätin päästä eroon vedenpelostani. Kävin muutaman kerran uimahallissa juoksemassa ja kelluskelemassa, mutta en innostunut siitä sen enempää. Aikuisten uimakouluunkin yritin kerran ilmoittautua, mutta myöhästyin. Kaikki paikat oli jo täytetty. Harmi.
Tänään pyöräilin reilut 20 kilometriä helteestä huolimatta. Kävin entisellä työpaikallani, kirpparilla ja hautausmaalla. Matkan varrella poikkesin jätskillä ja kahvilla. Mahtava reissu vaikka vähän hiki tulikin. Huomaan jopa nauttivani näistä helteistä. Yllättävää.
Ihan äsken sain päähäni maalata keittiön pöytäni. Siinä ei kauan nokka tuhissut.
Nyt unten maille, että jaksan huomenna taas retkeillä...
keskiviikko 1. heinäkuuta 2009
Alan nauttimaan
Lähettänyt Anu klo 23.01
Tunnisteet: höpöttelyä
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
5 kommenttia:
On sinulla ollut tohinaa ja voin vain arvata veljesi ilmeen nuo varusteet nähdessään.
Hyvää kesäistä lomapäivää sinne sinulle.
Aivan ihanalta on kuulostanu siun lomaviikko tähän asti. Tuo vesijuoksu on muuten yks tehokkaimpia liikuntamuotoja, sitä on ihan rätti ku sieltä altaasta nousee. Anoppini ei osaa uida, mutta tuota harrastaa kyl ihan sujuvasti ;) Että eikun vyö käyttöön vaan. Uuu tulisitkos telas kanssa maalaamaan meijänkin keittiön pöydän ;) Meil nimittäin ois sama rojekti jossain vaihees eessä.
Tia - Veli vaimoineen ihmetteli silmät pyöreinä. Uutiskynnys ylittyi ja tapahtuma raportoitiin samantien toiselle puolelle Suomeakin. =D
Kiitos toivotuksista. Samalla rennolla linjalla jatkan. Mitä sitä hötkyilemään..
Papu - Vesijuoksu on rankkaa etenkin silloin, kun ei avita käsillä. Sitä turhautuu, kun matka ei taitu ja tulee poljettua ihan vimmatusti. Hengästynyt olin, kun nousin järvestä. Sormikivutkin jäivät yllättäen järveen!
Minun pöytäprojekti oli helppo, koska kansi oli ennestäänkin valkoinen. Kevyt hionta ja kerros maalia päälle. Maalaaminen on kivaa! Tuolitkin maalaisin mikäli keksisin paikan jossa hioisin ne. Tämä on näitä kerrostaloasukkaan ongelmia..
Voi että minä sitten pidän tuollaisista "extemporee" ihmisistä (kuten nytkin tuo pöydän maalaaminen ja uiminen)! Yes, hyvä sinä!
Marjukka - Noooo... Joskus sitä innostuu. Valitettavan usein innolla aloittamani projektit jäävät puolitiehen. Nytkin on eteisen peilin kehyksestä revitty pinnoitteet eikä uusia vain näy. Pari viikkoa projekti on ollut suunnitteluvaiheessa. Karmea näky! =(
Lähetä kommentti