Kuulin tänään radiosta, että opetusministeri Henna Virkkunen ehdottaa uskontotietoa vaihtoehdoksi uskonnonopetukselle. JES! Ryntäsin oitis lukemaan netistä lisää tuosta ehdotuksesta. Olin todella pettynyt, kun luin täältä Hennan sanat:
–Se on pohtimisen arvoinen asia. Tällä hetkellä en kuitenkaan näe isoa tarvetta nykyisen uskonnonopetuksen muuttamiselle, sillä luterilaisuus on vahva pohja suomalaiselle yhteiskunnalle, hän toteaa Väli-Suomen sanomalehtien Sunnuntaisuomalaisessa.
Homma taitaa jäädä ajatuksen tasolle.
Minulle uskontotunnit olivat aikoinaan yhtä tuskaa! Ihmettelin aina miksi ihmeessä minun oli pakko olla niillä tunneilla, koska en ollut uskossa. Minulla oli siis vahva oma näkemykseni uskonnosta jo silloin. Muistan kuinka yksi luokallani ollut poika sai vapautuksen uskontotunneilta. Minä ja luokkakaverini ihmettelimme asiaa suuresti, mutta mitään meille ei selitetty. Olin hyvin kateellinen sille pojalle!
Uskontotieto, jossa kerrottaisiin kaikista maailman uskonnoista olisi ollut mielestäni ihan ok.
Henna Virkkusen pitäisi ehdottomasti tehdä lakiesitys asiasta! Jään odottamaan...
sunnuntai 12. heinäkuuta 2009
Hyvä Henna!
Lähettänyt Anu klo 22.15
Tunnisteet: uutisista poimittua
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
5 kommenttia:
Mie sain vastikään kutsun Prometheus-juhlaan. En tiennyt mikä se oli, mutta veikkailin mielessäni ja lähes oikeaan osuinkin pikaisen tutkimuksen jälkeen.
Sivuaa aihettasi ...?!
Ihan piti tarkistaa ikäsi kun näin sivupalkissa nimen Janis Joplin, wau!
Minusta on mielenkiintoista opiskella eri uskontoja.
Pike - Kävin juuri lukemassa Prometheus -leiristä, koska en tiennyt tarkalleen sellaisen sisällöstä. VAU! Mahtava leiri! Olisipa minun kouluaikanani ollut sellaisia!!!
Janis Joplin on myös WAU! Aina silloin tällöin pitää uppoutua hänen musiikkiinsa - joko You Tuben tai levyn avulla.
Media - Nyt aikuisiällä minäkin olen lukenut eri uskonnoista. Erään ystäväni kanssa käyn silloin tällöin keskusteluja evankelis-luterilaisesta kirkosta. Hän kertoo millaista hänen uskonsa on. Minä taas kerron miksi minä en kuului kirkkoon ja mihin minä uskon - vai uskonko mihinkään. Ne ovat antoisia keskusteluja, kun kumpikaan ei väitä toisen ajatusmaailman olevan väärä. Kunnioitamme toisiamme.
Meidän perhe erosi kirkosta joskus kouluunmenon aikoihin. Aikomus oli saada vapautus uskonnontunneista. Olisi ollut kuitenkin melko hankalaa käytännössä, kun ei muita samaa haluavia oppilaita ollut. Annettiin sitten asian olla.
Meidän tunneilla ei ollut mitään paatosta ja ehkä siksi se oli melko mielenkiintoinen aine.
Abana - Ei kai se meilläkään ollut mitään paatosta, mutta kun kaikki se juttu tuntui vaan niin turhalta ja tyhmältä niin tunneilla istuminen oli yhtä tuskaa!
Minä erosin kirkosta heti, kun täytin 18. Olen joutunut selittelemään tuota tekoani lukemattomat kerrat elämäni aikana.
Lähetä kommentti