Olen nähnyt..

Media kertoi blogissaan asioita, joita hän on nähnyt. Luin runotyylisen listan toissapäivänä ja vaivuin sen myötä pikku hiljaa omiin ajatuksiini yhä syvemmälle ja syvemmälle.. Lopulta itkin. Eilen päätin tehdä oman listani ja menin ensin poimimaan linkin Median sivuilta. Luin taas Median listan. Upposin kohta kohdalta syvemmälle ajatuksiini... kunnes taas itkin. Oma listani jäi tekemättä.

Osa itkustani johtui tuskasta. Mieleeni palautui asioita, joita en jaksaisi enää muistaa. Olen nähnyt paljon pahaa, ihan liikaa pahaa,..
Osa itkustani johtui helpotuksesta. Muistin jälleen kerran miten paljon olen kokenut ja nähnyt elämäni aikana. Olin helpottunut ettei minun tarvitse enää palata entisiin aikoihin. Se kaikki on takana päin. Se on siellä eikä voi palata enää elämääni!

Eivät kaikki muistamani asiat ole pahoja - eivät todellakaan!
Elämässäni on ollut suunnattomasti iloisia hetkiä, onnellisia aikoja. Niistä olen osannut onneksi ottaa ilon irti ja saanut niistä voimaa tulevien koitosten varalle. Niitä hyviä jaksoja mietiskelisin mielelläni useinkin mutten tee sitä aivan tietoisesti. Hyvissä jaksoissakin oli nimittäin pahan lonkerot sisällä. Ne lonkerot nykivät minua koko ajan pois - jonnekin pois..

Jouduin käymään koko elämäni läpi kaksivuotisen psykoterapian aikana. Jälkeenpäin en sano enää, että jouduin käymään vaan sain käydä sen läpi. Terapian jälkeen askeleeni ovat olleet suunnattoman paljon kevyemmät. En ole enää kantanut menneisyyden taakkoja mukanani. Välillä ne ovat yrittäneet takertua minuun uudestaan, mutta olen ravistanut ne pois kimpustani.

Olen nähnyt paljon.
Tulen näkemään paljon.

Otan jokaisen hetken, jokaisen päivän vastaan rohkeasti - ilman pelkoa.

Elämä, ota kiinni minusta.
Pyöritä ja kieritä.
Heittele ja ravista.
Minä kyllä kestän.
Minä kyllä kestän..