CLICK HERE FOR BLOGGER TEMPLATES AND MYSPACE LAYOUTS »

keskiviikko 15. heinäkuuta 2009

Työ vai terveys?

Nyt on kulunut puolitoista vuotta siitä, kun sormiini ilmaantui niveloireita. Aloitin silloin työt mattomyyjänä ja nostelin päivät pitkät painavia mattoja. Ensimmäisinä viikkoina käteni olivat todella väsyneet ja ne suorastaan vapisivat iltaisin. Ajattelin, että oli ihan luonnollista, että heikot käsilihakseni reagoivat sillä tavalla. Jokusen viikon kuluttua sormeni alkoivat reistailemaan. Ne olivat aamuisin aivan jäykät jöpikät. Varovaisten jumppaliikkeiden jälkeen sain ne aina pelittämään. Jatkoin töitä ja ajattelin, että oireet häviävät kunhan sormet tottuvat rasitukseen.

Viikot kuluivat ja oireet pahenivat. Tykkäsin työstäni ihan valtavasti enkä olisi halunnut luovuttaa. Tajusin myös sen, että sairasloma koeajalla voisi tietää irtisanomista. Kävin omalääkärini juttusilla monta kertaa ja pyysin apua kipujen vähentämiseksi. Lääkäri ei pystynyt auttamaan mitenkäään muttei nähnyt syytä jäädä sairaslomallekaan. Hänkin sanoi, että minun kannattaa sinnitellä töissä etten vaan menettäisi työpaikkaani.

Parin kuukauden päästä irvistelin jo kivusta. Silloin eräs tuttavani piti minulle tiukan puhuttelun. Hän kertoi kuinka hän oli rasittanut kättään kivuista huolimatta ja aiheuttanut siihen pysyvän vamman. Hän joutuu kärsimään kivuista loppuelämänsä.

Se keskustelu herätti minut. Olin jo kerran menettänyt terveyteni työn vuoksi. Enkö oppinut yhdestä kerrasta..? Pistin vaakakuppeihin työn ja terveyden.

Menin lääkärille taas kerran. Olin silloin niin väsynyt kipuihin, että pelkkä lääkärin näkeminen sai minut itkemään. Tajusin jo silloin sisimmässäni sen, että työurani mattomyyjänä alkoi olla vaakalaudalla. En vain halunnut myöntää sitä.

Matkani jatkui röntgenin kautta reumalääkärille. Reumalääkäri totesi ettei minulla ollut mitään reumaan viittaavaa. Olin todella helpottunut. Lääkäri löysi kuitenkin kipujeni syyn ja se oli napsusormi eli sormen koukistajajänteen jännetupen tulehdus. Minulla oli paha tulehdus lähes jokaisessa sormessa. Siihen oli vain yksi parannuskeino: pitkä lepo.

Jäin sairaslomalle ja menetin työpaikkani.

Minulla oli tuolloin takana pitkät sairaslomat työuupumuksen ja masennuksen vuoksi. Niiden jälkeen olin onnistunut nappaamaan työpaikan, josta olin haaveillut jo vuosia. Kävin silloin vielä psykoterapiassa ja käytin lääkkeitä paniikkihäiriöön, mutta kaikki näytti sujuvan hyvin työpaikalla. Tunsin olevani uuden elämän alussa ja taas vedettiin matto alta. Kysyin mielessäni, että miksi minulle piti tapahtua vielä tämäkin..? Miksi???

Terapeuttini pelkäsi pahinta.
Ystäväni pelkäsivät pahinta.
Minä pelkäsin pahinta.

Kaikki me pelkäsimme, että masennun uudestaan.

Hä hää... Enpäs masentunutkaan!!!



Terapeuttini totesi kuukausien kuluttua ettei ollut voinut kuvitellakaan millaiset voimavarat sisälläni on ollut piilossa! Hän sanoi, että minulla on käsittämätön kyky löytää elämästä valoisia puolia. Masentuneena en vain jaksanut kiinnostua mistään.

No niin, takaisin asiaan.. Tulehdukset paranivat sormista muutamassa kuukaudessa, mutta kivut eivät ole poistuneet. Ne tulevat ja menevät. Voimakasta rasitusta sormeni eivät kestä joten mitään kovin fyysistä työtä näillä räpylöillä ei enää tehdä.

Hulluinta tässä tilanteessa on se, että sormiani ei tutkita. Toukokuun lopulla kävin viimeksi terveyskeskuslääkärillä ja kerroin sietämättömistä kivuista parin sormen kärkinivelissä. Sain reseptin särkylääkkeeseen sekä nivelrikkoon. Täh? Eihän minulla ole edes todettu nivelrikkoa! No, hain apteekista molemmat lääkkeet - myös sen nivelrikkoon tarkoitetun ja toivoin sen helpottavan oloani. Enpä tiedä veisikö lääke kivut pois, koska en ole saanut sitä hemmetin litkua alas kurkustani!



Olen yrittäny juoda tuota reippaasti vedellä laimennettuna ja mehulla maustettuna. Olen yrittänyt hitaalla tyylillä, nopealla tyylillä ja nenästä kiinni pitäenkin. Ei, ei mene alas vaan oksennus tulee ennen kuin puolet on mahassa. Uskomaton maku!!!

Tänään juttelin puhelimessa omalääkärini kanssa ja kerroin nolona tuon asian. Pyysin myös, että sormiani tutkittaisiin eli ne kuvattaisiin. Ei, ei kuulemma kannata kuvata. Syynä on se ettei röntgenissä pidä käydä turhan usein, koska siitä on omat haittansa. Sormeni kuvattiin viimeksi puolitoista vuotta sitten. Onko totta ettei tämä kuvausväli riitä!?! Ihmettelen...

No, tässä sitä sitten vaan ollaan ja kärsitään kivuista joita on ilmennyt myös polviin. Olen lukenut hyvin paljon erilaisista nivelvaivoista ja keskustellut samoista ongelmista kärsivien kanssa. Kaikki oireeni viittaavat nivelrikkoon. Vaan kun en voi tietää onko tämä sitä vaiko kenties jotakin muuta. Ei kannata tutkia....

KYRSII!!!

11 kommenttia:

tia kirjoitti...

Olet sinä sinnikäs likka, mutta olen samaa mieltä kanssasi että kyllähän tutkia pitäisi, taas taitaa olla pelkkää säästöä. Kyllä röntgenissä käydään useammin, selityksen makua.

Media kirjoitti...

Asiantuntemusta tuossa tarvitaan. Henkinen ja fyysinen terveys kulkevat usein käsikädessä. Itse välttelen lääkkeitä. Luonnon oma apteekki on paras.

Älä anna kenenkään tai minkään jatkossakaan lannistaa elämäniloasi:)

Papu kirjoitti...

ISO HALAUS!!!!!

Nia kirjoitti...

Noi terveyskeskukset on kyllä sellaisia arvauskeskuksia, että oksat pois.. toisinaan tutkitaan liiankin kanssa ja silloin kun apua tosissaan tarvitsisi niin sitä saa anella.

Yritä jaksaa! *rutii*

Anu kirjoitti...

Tia - Selityksen makua on minustakin. Kyllä tuota asiaa on ihmetelly aika moni, kun olen kertonut.

Media - Niin totta, niin totta!!! Tarkoitan tuota, että henkinen ja fyysinen terveys kulkevat käsikädessä. Kumpi tahansa alkaakin pettämään niin toinen alkaa myös kärsimään. Ihminen on kokonaisuus, jossa kaikki vaikuttaa kaikkeen. Tuota en ennen uskonut vaan väittelin lääkäreiden kanssa asiasta. Ovet paukkuivat kerran perässäni, kun minulla arveltiin olevan henkisellä puolella ongelmia. Menin sillä kertaa nimittäin jalkakivun vuoksi vastaanotolle. Usko tai älä - vika oli kuin olikin pääkopassa! Olin polttanut itseni loppuun ja kroppa yritti pistää minut lepäämään mitä moninaisimmilla oireilla. Ensin oli tyypilliset vatsaoireet ja päänsärky. Sitten tuli kramppausta, itkuisuutta ja lopulta epilepsia. Että sillai..

Papu - Kiitos. Ei tässä ole hätää. Välillä vaan jurppii. Halusin nyt vain kertoa ettei tämä minun elämäni ole pelkkää naurua ja hassuttelua niin kuin jotkut saattavat juttujeni perusteella kuvitellakin.

Nia - AUTS! Elä nyt noin kovasti rutsista. ;)
Menen samaisen lääkärin vastaanotolle elokuussa. Yritän silloin vakuuttaa hänet, että kipuni ovat todellisia ja haluan tutkimuksiin!!! Jos en saa lähetettä röntgeniin niin menen yksityiselle. Lainaan vaikka rahat jostakin.

Papu kirjoitti...

En ainakaan mie kuulu tuohon joukkoon, et hassutteluna siun elämää pitäisin. Kertomasi perusteella ja siksi ettei se kenelläkään ole sitä vaikka miten hassuttelua pitäisikin yllä. Voimia tähän kipuiluun ja toivottavasti onnistut saamaan avun, vaikka sitten yksityiseltä!

Anu kirjoitti...

Papu - Pidän tämän blogini ihan tarkoituksella melko positiivisena. Huumori on tärkeä osa elämääni ja minua.

marjukka kirjoitti...

Voi, miten minä sitten ihailen sinua ja sinun tyyliäsi kirjoittaa! Tuollaisten kipujenkin keskellä yht'äkkiä pulpahtaa "huumori-anu" esiin ja päästää "räkättävän" naurun. Tuollaisella elämän asenteella pääsee pitkälle, älä koskaan luovu siitä!

Anu kirjoitti...

Marjukka - Höpsö sinä! ;)
Ei minussa ole mitään ihailtavaa. Olen todellisuudessa varmasti melko rasittava tyyppi. Saatan vitsailla ihan oudoissa paikoissa ja se saa muut hiljaisiksi. Minulle tietynlainen musta huumori on jotenkin luonteenomaista ja se auttaa selviämään vaikeistakin tilanteista.

aimarii kirjoitti...

Sinä porskuttelet kyllä, kun et anna elämänilosi kadota. Siitää vain kiinni kynsin hampain.
Jos sinun pitää syödä arthryliä, niin pyydä se vastaava lääke kapselina, jota tarvitsee ottaa vain yksi päivässä, eikä maistu pahalta. Sain itse roimasti apua, kun vihersimpukkakapselit eivät enää auttaneet.

Anu kirjoitti...

Aimarii - Kiva tietää, että edes joku on saanut Arthylistä apua. Omalääkärini on todella epäileväinen Arthylin suhteen eikä meinaa antaa reseptiä tabletteihin. Tuon jauheen reseptin sain hänen sijaiseltaan. Elokuun puolivälissä keskustelemme nenätysten ja pohdimme mistä voisin saada parhaan avun ajoittaisiin kipuihini.

Kävijöitä 4.3.2010 alkaen