Työ vai terveys?

Nyt on kulunut puolitoista vuotta siitä, kun sormiini ilmaantui niveloireita. Aloitin silloin työt mattomyyjänä ja nostelin päivät pitkät painavia mattoja. Ensimmäisinä viikkoina käteni olivat todella väsyneet ja ne suorastaan vapisivat iltaisin. Ajattelin, että oli ihan luonnollista, että heikot käsilihakseni reagoivat sillä tavalla. Jokusen viikon kuluttua sormeni alkoivat reistailemaan. Ne olivat aamuisin aivan jäykät jöpikät. Varovaisten jumppaliikkeiden jälkeen sain ne aina pelittämään. Jatkoin töitä ja ajattelin, että oireet häviävät kunhan sormet tottuvat rasitukseen.

Viikot kuluivat ja oireet pahenivat. Tykkäsin työstäni ihan valtavasti enkä olisi halunnut luovuttaa. Tajusin myös sen, että sairasloma koeajalla voisi tietää irtisanomista. Kävin omalääkärini juttusilla monta kertaa ja pyysin apua kipujen vähentämiseksi. Lääkäri ei pystynyt auttamaan mitenkäään muttei nähnyt syytä jäädä sairaslomallekaan. Hänkin sanoi, että minun kannattaa sinnitellä töissä etten vaan menettäisi työpaikkaani.

Parin kuukauden päästä irvistelin jo kivusta. Silloin eräs tuttavani piti minulle tiukan puhuttelun. Hän kertoi kuinka hän oli rasittanut kättään kivuista huolimatta ja aiheuttanut siihen pysyvän vamman. Hän joutuu kärsimään kivuista loppuelämänsä.

Se keskustelu herätti minut. Olin jo kerran menettänyt terveyteni työn vuoksi. Enkö oppinut yhdestä kerrasta..? Pistin vaakakuppeihin työn ja terveyden.

Menin lääkärille taas kerran. Olin silloin niin väsynyt kipuihin, että pelkkä lääkärin näkeminen sai minut itkemään. Tajusin jo silloin sisimmässäni sen, että työurani mattomyyjänä alkoi olla vaakalaudalla. En vain halunnut myöntää sitä.

Matkani jatkui röntgenin kautta reumalääkärille. Reumalääkäri totesi ettei minulla ollut mitään reumaan viittaavaa. Olin todella helpottunut. Lääkäri löysi kuitenkin kipujeni syyn ja se oli napsusormi eli sormen koukistajajänteen jännetupen tulehdus. Minulla oli paha tulehdus lähes jokaisessa sormessa. Siihen oli vain yksi parannuskeino: pitkä lepo.

Jäin sairaslomalle ja menetin työpaikkani.

Minulla oli tuolloin takana pitkät sairaslomat työuupumuksen ja masennuksen vuoksi. Niiden jälkeen olin onnistunut nappaamaan työpaikan, josta olin haaveillut jo vuosia. Kävin silloin vielä psykoterapiassa ja käytin lääkkeitä paniikkihäiriöön, mutta kaikki näytti sujuvan hyvin työpaikalla. Tunsin olevani uuden elämän alussa ja taas vedettiin matto alta. Kysyin mielessäni, että miksi minulle piti tapahtua vielä tämäkin..? Miksi???

Terapeuttini pelkäsi pahinta.
Ystäväni pelkäsivät pahinta.
Minä pelkäsin pahinta.

Kaikki me pelkäsimme, että masennun uudestaan.

Hä hää... Enpäs masentunutkaan!!!



Terapeuttini totesi kuukausien kuluttua ettei ollut voinut kuvitellakaan millaiset voimavarat sisälläni on ollut piilossa! Hän sanoi, että minulla on käsittämätön kyky löytää elämästä valoisia puolia. Masentuneena en vain jaksanut kiinnostua mistään.

No niin, takaisin asiaan.. Tulehdukset paranivat sormista muutamassa kuukaudessa, mutta kivut eivät ole poistuneet. Ne tulevat ja menevät. Voimakasta rasitusta sormeni eivät kestä joten mitään kovin fyysistä työtä näillä räpylöillä ei enää tehdä.

Hulluinta tässä tilanteessa on se, että sormiani ei tutkita. Toukokuun lopulla kävin viimeksi terveyskeskuslääkärillä ja kerroin sietämättömistä kivuista parin sormen kärkinivelissä. Sain reseptin särkylääkkeeseen sekä nivelrikkoon. Täh? Eihän minulla ole edes todettu nivelrikkoa! No, hain apteekista molemmat lääkkeet - myös sen nivelrikkoon tarkoitetun ja toivoin sen helpottavan oloani. Enpä tiedä veisikö lääke kivut pois, koska en ole saanut sitä hemmetin litkua alas kurkustani!



Olen yrittäny juoda tuota reippaasti vedellä laimennettuna ja mehulla maustettuna. Olen yrittänyt hitaalla tyylillä, nopealla tyylillä ja nenästä kiinni pitäenkin. Ei, ei mene alas vaan oksennus tulee ennen kuin puolet on mahassa. Uskomaton maku!!!

Tänään juttelin puhelimessa omalääkärini kanssa ja kerroin nolona tuon asian. Pyysin myös, että sormiani tutkittaisiin eli ne kuvattaisiin. Ei, ei kuulemma kannata kuvata. Syynä on se ettei röntgenissä pidä käydä turhan usein, koska siitä on omat haittansa. Sormeni kuvattiin viimeksi puolitoista vuotta sitten. Onko totta ettei tämä kuvausväli riitä!?! Ihmettelen...

No, tässä sitä sitten vaan ollaan ja kärsitään kivuista joita on ilmennyt myös polviin. Olen lukenut hyvin paljon erilaisista nivelvaivoista ja keskustellut samoista ongelmista kärsivien kanssa. Kaikki oireeni viittaavat nivelrikkoon. Vaan kun en voi tietää onko tämä sitä vaiko kenties jotakin muuta. Ei kannata tutkia....

KYRSII!!!