Hyvää Uutta Vuotta Kaikille!

Arki alkaa

Lähes vuoden työttömyyden jälkeen aloitan työt huomenna - ihan oikeasti ja kokoaikaisesti. Tuntuu ihan uskomattomalta.


glitter-graphics.com


Olen niiiin onnellinen etten löydä sanoja. =)

Anumaista askaretta

Löysin joulun alla tosi edullisia ja kauniita lumihiutaleita Sokokselta. Ostin niitä sitten 12 kappaleen paketin. Osan laitoin tarralla pienen ikkunan väliin, jossa minulla oli jo kynttelikkökin. Siellä ne tulevat kauniisti esille.

Lopuille en meinannut löytää paikkaa. Lopulta päädyin vähän erikoisempaan ratkaisuun. Otin parvekkeenoven edestä ison verhon pois. Laitoin sitten kapeamman syvänpunaisen samettiverhon oven toiselle laidalle. Se näytti kuitenkin tosi typerältä roikkuessaan suorana. Mietin aikani, että millä sitoisin sen kiinni. Silmiini osui kynttilän ympärillä oleva metallilanka, johon oli pujoteltu läpinäkyviä helmiä. Nappasin sen ja sidoin sillä verhon kiinni. Tuli kyllä yllättävän kiva.

Lumihiutaleet viritin ohueen valkoiseen lankaan ja ripustin parvekkeenovien väliin. Aikani katselin niitä ja minua häiritsi langat, jotka näkyivät niin selvästi. Vaihdoin lankojen tilalle siimat. Ei, sekin näytti rumalta. Pikkutarkkuuteni pääsi taas valloilleen.

Aloin sitten kurkkimaan kaappeihin ja toivoin löytäväni jotain, jolla saisin langat huomaamattomiksi. Sitten näin avonaulakkoni edessä olleen naruverhon. Jes! Pistin sen nastoilla kiinni ovien väliin.

Aika erikoinen, mutta samalla myös upea viritys - vaikka itse sanonkin. =)

Yritin ottaa hienoa kuvaa virityksistäni, mutta eihän se onnistunut. Eilen illalla sitten ajattelin muokata hieman tuota alla olevaa kuvaa. Yksi ainoa näppäimen painallus sai aikaan sen "taideteoksen".

Niinhän se on, että kaikki voi mennä silmänräpäyksessä sekaisin. Yksi napin painallus, yksi sana, yksi harha-askel,.. Vain yksi ainoa pieni teko voi muuttaa ja sotkea kaiken.

Tämä täti tykkää Happoradiosta =)

Che Guevara

Tavikset

Homma etenee

Tähän asti homma oli ihan kohtuullisen helppoa ja mukavaa, mutta nyt alkoi tökkimään...

Sininen joulumuisto

Bridget Jonesin elokuvassa oli äsken sellainen pätkä, jossa Bridget laittoi - tai siis yritti laittaa ruokaa. Yhdestä hänen ruuastaan tuli aivan sinistä eikä se ollut todellakaan tarkoitus. Siitä minulle tuli mieleen yksi hoopo joulumuisto. Kerronpa sen..

Äitini teki aina jouluisin valtavan ihanaa imellytettyä perunalaatikkoa, jota meillä kutsuttiin ihan vain uunimuussiksi. Se oli sellaista ihanan notkeaa, kiiltävää ja tummaa. Olen yrittänyt saada aikaiseksi samanlaista lukemattomat kerrat, mutta ei se vaan onnistu. Miksi - voi miksi en kysynyt äidiltä ohjetta aikoinaan. *huokaus*

Joulu saapui taas kerran ja oli aika tehdä uunimuussia. Äiti kuori valtavan ison kattilallisen perunoita. Meidän viisihenkinen perheemme söi melkoisesti sitä herkkua ja siksi kattila oli sen mukainen. Perunat kiehuivat aikansa ja sitten äiti meni katsomaan ovatko ne kypsiä..

AAAAGGGGHHH....!!!! Perunat olivat aivan sinisiä!!! Kyllä, sinisiä!
Muistan hyvin, kun minäkin katsoin niitä eikä todellakaan naurattanut.

Syy perunoiden väriin löytyi siitä, että siskoni oli värjännyt kattilassa farkkuja. Voi ei!!! Tokihan siskoni oli pessyt kattilan, mutta alumiini oli varmastikin imaissut jonkun verran väriä, joka irtosi sitten kiehuvassa vedessä. Se oli melkoinen katastrofi! En muista minkälaisen läksytyksen siskoni sai. Se on ainakin varmaa ettei siinä huushollissa värjätty enää vaatteita!!!

Ihana Bridget Jones

Tänään tulee televisiosta elokuva Bridget Jones - elämäni sinkkuna.
Huomenna taas tulee Bridget Jones - elämä jatkuu.

Aion katsoa ne kolmannen tai olisikohan jo neljännen kerran.



Minussa taitaa olla hitunen Bridgetiä. ;)

Kirkas

Katselen sydäntäni
ja näen sen läpi selvästi
ilman pienintäkään vääristymää.

Kaikki on kirkasta ja puhdasta
ilman salaisuuksia jotka
kerran täyttivät sen pelolla.
Häpeän varjot ovat kadonneet pois.

Ensin oli vain suljettuja ovia,
sitten pitkiä käytäviä ja varjoja,
monia uusia ovia avattavaksi.

Nyt on yksi rauhallinen tila.
Suuri.
Seesteinen.

Myös yksinäisyyden ja pelkojen
kaukaiset muistot lepäävät täällä.

Kaikki on sopusointua ja rauhaa.

----------------------------------------------

Siinä minun olotilani sanoina. Runo on iki-ihanilta Kotkansydän -sivuilta.

Hyvä olo

En muista milloin minulla olisi ollut viimeksi näin ihana joulu. Suru, uupumus ja masennus ovat irrottaneet otteensa minusta vihdoinkin. Oloni on valtavan levollinen. En kaipaa mitään. En halua olla missään muualla. Minun on hyvä olla juuri tässä ja nyt. Olen onnellinen.

Joulupuu on rakennettu...

Eilen illalla olin todella huolissani siitä, kun kuuseni ei imaissut tippaakaan vettä. Odottelin monta tuntia, mutta ei... Tulin siihen tulokseen, että jalasta pitää sahata kiekko pois uuden imupinnan aikaansaamiseksi.

Vaan mistäpä minä olisin saanut kymmenen aikaan illalla sahan! Tiedän, että parikin naapurin miestä olisi auttanut minua mielellään vaikka olisi aamuyö, mutta siihen vaihtoehtoon en todellakaan turvautunut.

Löysin kuitenkin kaapistani rautasahan. Tiesin ettei se olisi paras mahdollinen työkalu puuhassa, mutta päätin ryhtyä hommiin sillä olihan kuusen hyvinvoinnin eteen tehtävä kaikki mitä pystyi!!!

Kuusi pötkölleen lattialle ja sahaamaan. *Nirsk, Nirsk, Nirsk..*

Homma eteni hitaasti, mutta eteni kuitenkin. *RÄTS!* Terä katkesi. Suustani meinasi päästä kirosanoja, mutta sain muutettua ne pelkäksi huokaukseksi. Jatkoin hommaa sitkeästi pelkällä puolikkaalla sahanterällä. *Nirsk, Nirsk..*

*RÄTS!* Puolikas sahanterä katkesi. Arvatkaapas annoinko periksi..!?!? No en todellakaan!!! En ole mikään luovuttajatyyppi. Urheasti jatkoin homman loppuun. Laitoin kuusen uudestaan jalkaan ja siivosin sotkut.


Aamulla totesin, että olin tehnyt turhan homman sillä kuusi ei ollut huolinut vettä yönkään aikana. Koristelin kuusen ja siitä tuli oikein nätti. Olen ihaillut sitä koko päivän.


Iltapäivällä se on siemaissut vähän vettäkin. Koristeet taisivat piristää sitäkin. =)

Kohta lähden käymään hautausmaalla. Tänään peräti kaksi ystävääni on soittanut ja kysynyt haluanko kyydin sinne. Vaikka vietänkin jouluni yksin niin en ole kuitenkaan yksinäinen. =)

Joulumuistoja

Blogimaailma on hiljainen nyt joulunaikaan, mutta minä se vaan jatkan kirjoittelua.
Ajattelin kertoilla mukavia joulumuistojani tässä pikkuhiljaa.

Mieleeni tupsahti yksi hassu joulu kaukaa lapsuudestani. Silloin joko veljeni tai siskoni oli hankkinut tai saanut lahjaksi Irwinin kasetin. Olipas hyvin muistettu. Heh!

No, joka tapauksessa meillä siis oli ihan uusi Irwinin kasetti. Ei me yleensä kuunneltu sellaista musiikkia, mutta sinä jouluna kuunneltiin. Oltiin meidän yhteisessä huoneessamme ja kuunneltiin Irwiniä! Me naurettiin, mutta samalla kauhisteltiinkin kappaleiden sanoituksia. Irwinin kappaleet olivat rytmiltään mukavia, mutta sanoituksiltaan sellaisia vähemmän joulunaikaan sopivia. Siinä oli jokin kammottava ristiriita, mutta joka tapauksessa meillä oli tosi kivaa yhdessä!!!

Veljeni ei lue tätä blogia - kai. Joka tapauksessa lähetän lämpimän joulutervehdykseni hänelle tämän kappaleen myötä:


Tuo kappale on hieno!!! Kuunnelkaas muutkin se.

Tässä pari muutakin Irwinin joululaulua:
Jos vain joulupukki pikkuveljen tuo
Joulupukin perjantai

MIKSEI SE JUO!?!?

Toin sen lämpimään kotiini, parturoin hieman siistimmän näköiseksi ja kehuin komeaksi. Sitten annoin sille ison määrän makoisaa lämmintä lientä. Siitä ne kuulemma tykkäävät kovasti.

Siinä se nyt seistä töröttää eikä vaivaudu edes maistamaan makeaa lämmintä lientä, jota sille annoin. Sen sijaan se tiputtelee roskia lattialle! Sika!

Hilkka kysyi minulta aiemmin, että hankinko mies- vai naispuolisen. En tiennyt silloin vastausta, mutta nyt tiedän!

Se on ilmiselvä mies!!!
Se loukkaantui ihan varmasti siitä, kun pistin sen olohuoneeseen enkä päästänytkään makuuhuoneeni puolelle niin kuin ensin meinasin.

Sen sanon, että ellei ala kohta sokerivesi maistumaan niin huonosti käy!

Se lehtää pihalle ennen kuin ehtii saada edes koristeita oksilleen. Näin on!

Minun jouluni

- riisipuuroa -


- glögiä-

- rauhoittavaa musiikkia -

- punainen amaryllis -

- vanhat piparimuotit koristeena -

- palapeli-

Noin yksinkertaisista aineksista minun onnellinen jouluni koostuu.

Amarylliksen kuvan otin eilen heti, kun veljeni oli tuonut sen minulle. Nyt se on päässyt paremmalle paikalle ja yksi nuppukin on aukeamassa. Käyn vähän väliä kurkistelemassa sitä. Amaryllis on aivan ihana.

Puuro oli vasta hautumassa, kun otin kuvan. Tuo puurokattila on oikea aarre! Kuvassa olevasta kauhasta kerron joskus hauskan tarinan. Nyt en malta, koska sormeni syyhyävät niin kovasti vieressäni olevan palapelin vuoksi. Palapeli on lapsuudestani saakka säilynyt jouluperinne. Minä, siskoni ja veljeni olemme aina tykänneet tehdä niitä. Suurin yhdessä tekemämme taisi olla 5000 palainen. Se oli kyllä hirvittävän vaikea! Olimme kontallamme lattialla monta viikkoa sitä tehdessämme. Minä teen yksikseni vain 1000 palaisia. Sellaisissa on sopivasti puuhaa joulunpyhiksi.

Ai niin.. Tokihan jouluuni kuuluu lihaköntti ja joulukuusi. Tänä vuonna ostin kalkkunarullan, jonka aion paistaa tänä iltana. Joulukuusi, josta olen kertonut aiemmin on nyt suihkutilassa sulamassa. Tänään pistän kuusen pystyyn ja aamulla koristelen sen.

Nyt palapelin kimppuun. Jee Jee! =)

Herätyskello lyhentää elinikää!

Keltaisen talon erakolle ja samalla muillekin tiedoksi ja varoitukseksi:


Ihminen on herännyt nousevan auringon paisteeseen tuhansia vuosia. Se on luonnollinen tapa herätä. Herätyskello keksittiin v. 1787. Se on yksi vihatuimmista keksinnöistä. Äkillinen ääni aiheuttaa adrenaliinin muodostumisen kehossamme. Samoin verenpaine ja pulssi nousevat. Todennäköisesti myös elinpäivät vähentyvät, jos heräämme jatkuvasti väkivaltaisesti.

Tuon tekstin poimin AD-Lux Oyn nettisivuilta. Kannattaa siis herätä luonnollisesti luonnon valon avulla niin usein kuin mahdollista. Käytännössähän se tarkoittanee sitä, että otetaan kunnon talviunet niin kuin karhut ja herätään vasta keväällä.

No, onneksi tänään oli talvipäivänseisaus ja päivät alkavat taas pidentyä pikkuhiljaa. =)

Kinder-kurre

Maailmallakin tunnetuksi tullut jyväskyläläinen orava on saanut aika kivan joululahjan eli 40 euroa suklaamunien hankintaan. <-- klik!

Voi mikä onnenpoika se onkaan!

Kiusaus!

Lanka, suuhun, lanka, suuhun, lanka, suuhun,...



Miksi, voi miksi en voinut ostaa jotain pahoja ulkolaisia karkkeja? Miksi en ostanut vaikkapa sellaisia tummia suklaakarkkeja joiden sisällä on jotain liköörin tapaista litkua? Niistä en tykkää yhtään.

Miksi ihmeessä suklaaholisti ostaa herkkusuklaata kuuseen ripustettavaksi..?
Hyvä kysymys - todella hyvä kysymys...

Lankoja kiinnittäessäni söin jo ison kasan karkkeja. Saas nähdä montako karkkia lopulta päätyy kuuseen?! Mikäli niitä päätyy kuusen oksille niin mitenkähän kauan ne saavat roikkua siellä!? Ehkä teenkin niin kuin minä ja sisarukseni aikoinaan eli syön karkit oksilta ja tungen paperin sisään jotain muuta paperia. Kauniitahan ne ovat sillä tavallakin. =D

kirjoitti: Anu 42v ;)

Rauhallista joulunaikaa!

Väki alkaa pikkuhiljaa hiljentymään joulunviettoon ja blogistaniakin hiljenee. Minä pysyn kyllä linjoilla joulunajankin.

Toivotan teille kaikille blogituttavilleni oikein ihanaa joulunaikaa!


glitter-graphics.com


JOULUMAA

Joulumaahan matkamies jo moni tietä kysyy,
sinne saattaa löytää, vaikka paikallansa pysyy.
Katson taivaan tähtiä ja niiden helminauhaa
itsestäni etsittävä on mun joulu rauhaa.

Joulumaa on muutakin kuin tunturi ja lunta,
Joulumaa on ihmismielen rauhan valtakunta.
Eikä sinne matka silloin kovin kauan kestä,
Joulumaa jos jokaiselta löytyy sydämestä.

Joulumaasta kuvitellaan paljon kaikenlaista,
kuinka toiveet toteutuu ja on niin satumaista.
Voi, jos jostain saada voisin suuren puurokauhan,
sillä antaa tahtoisin mä maailmalle rauhan!

Joulumaa on muutakin kuin pelkkää toiveunta,
Joulumaa on ihmismielen rauhan valtakunta.
Eikä sinne matka silloin kovin kauan kestä,
Joulumaa jos jokaiselta löytyy sydänmestä!

Joulumaasta uskoo moni onnen löytävänsä,
mutta sepä kätkeytyy tai narraa etsijänsä.
Onnea kun mikään mylly valmiiksi ei jauha,
itsestään on löydettävä ihmisen vain rauha.

Joulumaa on muutakin kuin pelkkää toiveunta,
Joulumaa on ihmismielen rauhan valtakunta,
Eikä sinne matka silloin kovin kauan kestä,
Joulumaa jos jokaiselta löytyy sydänmestä!

TAAS persoonallisuustesti

Tykkään testeistä - niin leikkimielisistä kuin järkevämmistäkin. Pari blogissani käyvää ihmistä on myös kiinnostunut niistä ja siksi laitan taas yhden linkin tänne.

PERSOONALLISUUSTESTI <--- Klik!

Olin tehnyt testin ennenkin. Välillä kysymyksiin oli tosi vaikeata vastata, koska molemmat vaihtoehdot olisivat olleet tavallaan oikeita. Yritin vastata niihin tämän hetkisen tilanteeni mukaan enkä jäänyt pohtimaan niitä pitkäksi aikaa.

Täytyy sanoa etten ole koskaan ennen saanut mistään persoonallisuustestistä niin tarkoin minua kuvaavaa luonnehdintaa kuin nyt!!! Kylmät väreet menivät monta kertaa kroppani läpi lukiessani tulosta. Tällaista minusta kerrottiin:


Olet ulospäin suuntautunut, sosiaalinen, käytännöllinen ja pidät asiat järjestyksessä. Ihmistyyppisi on ylpeä kyvystään tuoda harmoniaa, viihdyttää ja pitää huolta toisista. Velvollisuus ja vakiintuneet tavat ovat sinulle toisarvoisia. Kaltaisesi ihmiset ovat lämpimiä, ystävällisiä ja luonnostaan työskentelevät toisten ihmisten kanssa, organisoivat ihmisiä ja tapahtumia. Sinulle soveltuvat ammatit myyntitykistä, terveysalan, opettamisen ja juontamisen alueilta. Saatat löytää itsesi kerhoista, yhdistyksistä, komiteoista ja muista toimielimistä, joissa ryhdyt siekailematta vapaaehtoiseksi vaikkapa avustustyöhön. Olet perinteitä kunnioittava, konservatiivinen ja lojaali. Teet ahkerasti työtä, ja uhraat aikaasi perheelle ja ystäville. Sinun voi olla vaikea sietää ihmisiä, jotka toimillaan tai tekemättä jättämisillään loukkaavat toisia. Usein annatkin heidän kuulla kunniansa! Vaikkakin saat tyydytystä siitä, että voit olla hyödyksi, tarvitset toisten sanallista ja näkyvää arvostusta ja kiitosta hyvästä työstäsi. Jos sinua ei kiitetä, vaikka omasta mielestäsi olet tehnyt hyvää työtä, sinusta voikin saada ikävän vihollisen.

Mikäli teette testin niin valitkaa alussa kysymysten määräksi 15. Testissä on neljä eri osa-aluetta ja kussakin on sitten 15 kysymystä. Vaikka kysymyksiä onkin paljon niin testin saa tehtyä tosi nopeasti.

Taatto, taatto lähti innoissaan....

... joulukuusen, kuusen hankintaan..

Hyräilin tuota laulua tänään tallustellessani vesisaateessa kohti lähikauppaa. Minulla oli taskussa neljä kymppiä rahaa ja tiesin mitä halusin. Vaikka meninkin kohti lähikauppaa niin en kuitenkaan mennyt sinne vaan jäin pihassa olevan kuusimyyjän luo.

Kävin ihastelemassa kuusia jo tiistaina. Silloin mukava kuusimyyjä kertoi, että kaikki kuuset tulivat Rossin Kuusiviljelmiltä Suonenjoelta. Hän kertoili innoissaan eri lajikkeista ja näyttipä kansiosta kuvia viljelmiltäkin. En ottanut silloin kuusta mukaani, mutta lupasin palata asiaan lähipäivinä. Tänään sitten palasin hänen luokseen.

Luulin, että kuusen ostaminen olisi helppo juttu. Olin ajatellut napata tuosta noin vaan jonkun sopivan kokoisen kainalooni, mutta eihän se niin vaan käynytkään. Tutkiskelin ja mietiskelin... Mies kertoili mikä missäkin kuusessa oli kaunista, mikä kävi pieneen tilaan, mikä oli korkeampaan huoneeseen jne. Kiersin ja kaarsin kuusten ympärillä...

Sitten se löytyi! Sopivan tuuhea, sopivan korkea, sopivan leveä - minun kuuseni. Maksoin siitä 25 euroa. En tiedä onko se paljon vaiko vähän, mutta minusta se ei tuntunut ihan hirvittävältä hinnalta. Mies sahasi jalasta kiekon pois ja samalla katkaisi ihan alimmat oksat. Sitten hän pisti sen verkkoon. Minä olin ihan täpinässä, kun sain kuusen kainalooni.

Niin minä taas tallustelin sateessa jalkakäytävää pitkin, mutta nytpä en ollutkaan yksin - olihan minulla kuusi kainalossa. Puolivälissä matkaa huomasin hymyileväni aikalailla leveästi. Varmasti porukka ajatteli, että joku kylähullu siinä tallusteli onnellisena vesisateessa. =D

Hississä meinasi käydä ikävä haaveri kuusen kanssa. Sen latva jäi nimittäin hissin oven väliin. Minä olin jo painamassa nappia, mutta onneksi sitten hoksasin ettei koko kuusi ole hississä. Kun pääsin kotiin niin rötkäytin kuusen eteisen nurkkaan..

Se oli siinä varttitunnin ja jo sinä aikana siitä tuli ihanaa tuoksua eteiseen. Nuuhkin kuusta enkä olisi millään malttanut viedä sitä parvekkeelle. No, siellä se nyt kuitenkin on. Aaton aattoiltana minä sitten tuon sen sisälle. Aattoaamuna on aika koristella kuusi. Koristeet jo odottelevat tuossa pöydällä.

Ai minäkö innoissani..? Noooooo, ehkä ihan pikkiriikkisen. ;)

Säästöpossu

Sain sähkopostiini tiedon siitä, että Pohjoismaiden pankit ovat yhteistyössä tuoneet säästäjille uuden klobaaliin talouslamaan paremmin sopivan säästölipasmallin.

Se on tällainen:

Miten sinä sen sanot?

Löysin äsken kivan kiertojutun Taivaanrannanmaalausta -blogista ja nappasin mukaani.


Kirjoita alla olevat lauseet niin kuin sanot ne!


1. Siskoni punainen mekko mahtuu myös minulle.
Mun siskon punanen mekko mahtuu mulleki.

2. Tarvitsetko apua kirjoitustehtävässä, jonka maantiedonopettaja antoi?
Tarviit sää apua kirjotustehtävässä jonka matikanope anto?

3. Hyvä on, tehdään niin kuin sinä ehdotit.
Okei, tehää niin ku sää ehotit.

4. Isäni äiti kertoi hakevansa meidät noin kello 17.45.
Mummu sano hakevasa meiät varttia vaille kuuen aikoihni.

5. Matkustinkin Helsinkiin linja-autolla, koska myöhästyin junasta.
Matkustinki Helsinkii linkillä ku myöhästyin junasta.

6. Oletko nähnyt missään isoveljeni matkapuhelinta?
Oot sää nähny missää mu isoveljen kännykkää?

7. Ostitko sen hameen, jonka näimme viime viikolla Hennes&Mauritzissa?
Ostit sää sen hamee joka me nähtii viime viikolla Henkassa ja Maukassa?



Että tuollaista minun puheeni on. En käytä d-kirjaimia ja sanon minä-sanan mää. Sanojen viimeiset n-kirjaimet jätän useimmiten myös pois. Usein sanotaan, että tällä alueella puhutaan puhtainta suomea. Enpä kyllä oikein usko tuota.



----------------

Lisäys vähän myöhemmin:

Löysin KSML.fi -sivuilta aiheeseen liittyvän artikkelin ja siinä sanotaan mm. näin:

Jyvääskylää. Tältä monen tänne muuttavan mielestä jyväskyläläisten venyttävä tapa ääntää kaupunkinsa nimi kuulostaa. Kyseessä ei ole Jyväskylän yliopiston suomen kielen professori Aila Mielikäisen mukaan pelkkä kuulovaikutelma.

- Foneetikot ovat löytäneet viime vuosikymmeninä uuden puolipituusilmiön juuri Jyväskylästä ja siitä itään ja pohjoiseen ulottuvalla laajalla alueella. Ilmiössä toisen tavun vokaali ääntyy huomattavasti pitempänä kuin kuin ensi tavun vokaali. Maahanmuuttajan korvissa venytys kuulostaa siltä kuin toista ja neljättä tavua painotettaisiin selvästi. Pisimmät arvot venyttämiselle on mitattu juuri Jyväskylän seudulla, Mielikäinen kertoo.

Muutoin Jyväskylässä puhutaan Päijät-Hämeen murretta, erästä savon murteen läntistä alalajia. Murreraja varsinaisiin ja selvästi savolaisvoittoisempiin Keski-Suomen murteisiin kulkee hiukan Jyväskylän pohjoispuolella.

Liikennesäännöt?

Valoa!

Tänään on ollut todella synkkä päivä. Tuntuu siltä kuin aurinko olisi sammunut kokonaan.

Olen pitänyt koko päivän päällä kaikkia koristevalojani. Eilen ostin yhden uudenkin Anttilasta. Olin haaveillut jo pari kuukautta huilunmallisesta kyntteliköstä ja nyt minulla on sellainen. Ihanaa, ihanaa, ihanaa!

(kuva täältä: lamppukauppa.fi)

Tuo Light Flute on niin yksinkertaisen kaunis etten saa silmiäni irti siitä.
Se ei ole jouluinen joten voin pitää sitä esillä vaikka ympäri vuoden.

Omakuva peilin kautta

Nytpä teen tosi rohkean teon ja otan osaa omakuva peilin kautta -haasteeseen, jonka bongasin Jonnan Chilia ja kanelikahvia -blogista.



Hups! Eihän kuvaan tullut muuta kuin osa hiuksista!

Tällaista tämä on, kun ei osaa ottaa valokuvia. ;)

Mitä?

Kuvaa ei ole muokattu ja se on todella hyvin onnistunut.
Arvaatko mitä kuvassa on?

Pikkujoulut

Käyn joka päivä vilkaisemassa uuden Viivi ja Wagner -sarjakuvan tuolta sivupalkin linkistä. Tänään yllätyin, kun sarjis ei ollutkaan mustavalkoinen. Ihan outoa. Vaikka yleensä tykkäänkin väreistä niin täytyy sanoa, että tuo ei näytä minusta yhtään kivalle. Jos sarjis ilmestyy tästä lähtien väreissä niin totun siihen kyllä pian. No, olipa värit tai ei niin yhtä lailla se saa hymyn huulilleni.

Minä en ole ollut muuten tänä vuonna lainkaan pikkujouluissa. Minun työpaikkani pikkujoulut järjestetään vasta tammikuussa. Erilaisuus kunniaan!!! =D

Eräänlainen tuhkimotarina

Äsken etsiskelin yhtä ihanaa joululaulua YouTubesta ja satuin kuuntelemaan vähän niin kuin vahingossa Paul Pottsin Britain´s Got Talent alkukarsintaesityksen.

Voi pyhä jysäys miten voimakkaasti se vaikuttikaan minuun! Ensin salpaantui hengitys, sitten kylmät väreet kulkivat koko vartaloni läpi ja lopulta kyyneleet valuivat poskilleni. Ai minäkö herkkä..? No joo, olenhan minä.



Täältä löytyy tietoisku Paul Pottsista: Wikipedia.

Jouluinen fiilis

Niin siinä taas kävi, että eilen tuli suojakeli ja tiet ovat loskaisia. Alkuviikosta säätiedotus lupasi pakkasia ainakin viikonlopun yli ja varovaisesti lupailtiin lumista jouluakin. Luulenpa, että Kummeli-mies on taas kerran tehnyt säätiedotukset..



Vaan eipä tuo sää minua masenna. Joulumieleni ei ole ollut ennenkään riippuvainen lumen määrästä. Viime joulunakaan lunta ei ollut lainkaan, mutta minun suustani ei narinaa kuulunut. Voin nurista joskus hiekoittamattomista teistä, sateessa lässähtäneistä hiuksistani, kastuneista kengistäni tms mutten siitä ettei ole lunta ja pakkasta. Minun ja muidenkin pitäisi vaan elää kelin mukaan. Narina lumettomuudesta saa kaikki huonolle mielelle.

Viime vuoden lumettomassa joulussa oli mielestäni jotain jännää fiilistä. Jouluaattoiltana hautausmaa oli tavallistakin vaikuttavampi näky. Se kynttilöiden loiste pimeyden keskellä... Ooooohhh..!

Tuo vuodatukseni ei tarkoittanut sitä ettenkö haluaisin lunta ja pakkasta. Todellakin haluan! Pointti oli vaan siinä, että turha sen puutteesta on ruikuttaa. Nautitaan niistä päivistä jolloin lunta on ja toivotaan lumisia päiviä lisää.

Joulufiilistäni nostavat aika pienet asiat. Niitä ovat saapuneet joulukortit, kaapeista kaivetut kynttilät ja tontut, joulutortut, jouluvalot ja tietenkin joululaulut.

Sitten on vielä yksi joulufiilistäni nostava juttu eli joulumyyjäiset! Eilen kävin työpäivän jälkeen Suomen käsityön museossa, jossa oli Käsityöläisten Joulutori. Siellä oli todella upeita ja laadukkaita töitä. Suuri osa tuotteista oli minulle tuttuja, mutta nyt oli kiva nähdä niiden tekijöitäkin ihan livenä. Kauppa näytti käyvän ihan kiitettävästi ainakin joissakin pöydissä. Hieno juttu, että kotimaiset käsityöt tekevät kauppansa.
Kävin eilen myös Jouluisessa Taidebasaarissa, joka pidettiin Jyväskylän taidemuseo Holvissa. Siellä oli myynnissä kortteja, kirjoja, maalauksia, tekstiileja yms. Tunnelma oli rento. Sieltä ostin yhden kirjan.
Noissa molemmissa paikoissa oli kaikenlaista oheistapahtumaakin kuten musiikkia, työpajoja yms. Tuollaisissa kannattaa kyllä käydä. Niistä saa paljon virikkeitä ja hyvää mieltä!

Nytpä lähdenkin hakemaan virikkeitä television puolelta. Ahmin taas sunnuntaiaamun sisustusohjelmat. Niitä en jätä kovinkaan usein väliin.

Moro Moro! Tai pitäisikö kirjoittaa kuten hyvä ystäväni eli Poro Poro! ;)

Iso joulukortti

Olen esitellyt täällä tekemiäni joulukortteja, mutta yksi kuva oli vielä jemmassa..

Tuo kortti on kutakuinkin A4-kokoinen. Kuva on parin vuoden takaisesta Viiiru ja Pesonen -seinäkalenteristani. Pohjana on kullanvärinen kartonki ja kuusenkynttilöiden ympärille sipaisin kultahilettä. Tuo kuva ei minusta kaivannut sen kummempia koristeluja.

Kortti lähti yhdelle hyvälle ystävälleni. Se oli mennyt eilen perille ja ystäväni soitti minulle oitis. Kortti taisi olla kovasti hänen mieleensä, koska hän etsiskeli sille paikkaa seinältä. =)

Minulla oli tarkoitus lisätä tekemiini joulukortteihin joululaulujen sanoja ja joulurunoja, mutta se jäi haaveeksi. Aioin nimittäin tulostaa niitä paperille ja kiinnittää paperit sitten kortteihin. Ostin sitä varten uudet musteet tulostimeenkin, mutta kuinkas kävikään - tulostin suutahti värikasettien vaihdosta eikä ole suostunut toimimaan sen jälkeen. Sain neuvon jutella tulostimelle mukavia, mutta enpä ole ryhtynyt moiseen. Olen antanut sen mököttää rauhassa enkä ole pyyhkinyt edes pölyjä sen päältä. Mokomakin ilkimys! Meni ja pilasi minun hienon suunnitelmani.. *nurinaa, murinaa..*

Tum Tum Tum

Tum Tum - Dägä-Dägä - Viiiiiiiiuuuuugggggg... Viuuuuggggg..... Tum Tum Tum Viuuuggggg... Tsägä dägä Pum Pum! Aaaaaaaaaa....

Ai minäkö tullut hulluksi? En sentään. En ainakaan vielä. ;)

Alakerrasta vaan kuuluu sellainen metel.. ei vaan musiikki ettei mitään rajaa. Veikkaanpa, että metel.. siis musiikki hiljenee tuossa yhdentoista aikoihin. Sitten se alkaa ehkä neljän-viiden aikoihin uudestaan ja kestää tunnin tai pari. Alakerran kaveri bilettää silloin tällöin ja silloin "saan nauttia" hänen mielimusiikistaan. Eipä tuo haittaa, koska se ei ole jatkuvaa eikä kestä läpi yön.

Kävin tänään notkumassa kaupungilla. Ihmisiä oli liikkeellä melkoisesti jo puolen päivän jälkeen. Kävin tosi monessa paikassa hypistelemässä ihanuuksia. Kävin mm. Anttilassa, Hemtexissä, Sisustus Selmassa, Pentikillä, Tiimarissa, Harjun Paperissa, huutokauppakamarilla ja Aiviassa. Kaikkialla oli toinen toistaan ihanampia joulukoristeita, sisustustekstiilejä, astioita ja vaikka mitä muuta. Meinasin ostaa joulukuusenpunosta. Meinasin ostaa myös kynttilöitä ja mukin. Noiden edellisten lisäksi meinasin ostaa myös patalappuja ja pöytäliinan. Vaan mitäpä loppujen lopuksi ostin....? No nämä:


Aika tylsät ostokset. Vai mitä..? Näyttää uhkaavasti siltä, että tänä jouluna minulla on kuusi! Yli kymmeneen vuoteen minulla ei ole ollut joulukuusta, mutta nyt olen hankkinut jo jalan, kynttilät, alusmaton ja palloja. Eihän tässä puutu enää muuta kuin itse kuusi ja punos. =)

Kuvan iltatähti-varalamput ostin parvekkeella olevaan valosarjaani. Se on vain muutaman viikon vanha ja eikös siitä jo pimentynyt pitkä pätkä! Pakkauksessa ei ollut yhtään ainoata varalamppua. Mur Mur Airam! Nuo toiset ostamani varalamput ovat joulukuusen valosarjaan. En halua, että jouluaattoiltana valot sammuvat eikä minulla ole varalamppuja.

Tuo yksi johto taas on menossa työpaikalleni. Siellä on aivan käsittämättömät johtosysteemit!!! Vanhassa rakennuksessa on todella vähän pistokkeita ja sen vuoksi kassalle on johdettu sähköt lattiaa pitkin käytävän poikki. Siellä ne luikertelevat kuin käärmeet yhtenä läjänä ja kassalla ollessa joutuu seisomaan johtokasan päällä. Välillä johtoihin kompastuu ja koneet meinaavat tippua lattialle. Puhelin on tippunutkin muutaman kerran. Johdot ovat luonnollisestikin kovilla, kun niitä tallotaan jatkuvasti ja yhdestä onkin kuori täysin halki ja "suolet" valuvat pihalle. Ostamani johto on siis sen tilalle. Kun astun vuoden alussa myymälänhoitajan saappaisiin niin hankin jonkinlaisen suojan johtojen päälle. Johdot ovat työturvallisuusriski, joille on tehtävä jotain. Näin on näppylät!

Selvisin monen tunnin kaupunkireissusta ilman, että olisin sortunut pullakahville. Kahvittelu ja herkuttelu on kuulunut tapoihini kaupungilla käydessäni. Nyt olin päättänyt tulla kotiin, kun nälkä alkaa kurnimaan suolessa. Päätös piti. Hyvä minä!

Kotimatkalla katselin Pikku-Maijaa, joka oli kaunis valaistuna. Kaivoin kameran kassista ja ajattelin ottaa siitä valokuvan. No joo.... otinhan minä, mutta taitoni eivät riitä ottamaan valokuvia hämärässä - etenkään mikäli hämärässä on valoja.

Vaan minäpä olenkin niin häpeilemätön yksilö, että kehtaan laittaa surkeatkin otokseni esille. Olkaapa hyvät:

Samaisesta paikasta löytyy hyvä kuva täältä: Joulu-Matti. Kuva on otettu eri suunnasta.
Huomasitko, että ensin kirjoitin Pikku-Maija ja sitten Joulu-Matti..?! En tehnyt virhettä. Kun kurkkaatte tuonne linkkiin niin ymmärrätte mistä on kyse. ;)

Nyt on kyllä aika lähteä iltapesulle ja sitten nukkumaan. Huomenna on työpäivä. Ihanaa!!!

Hyvää yötä....

Hiljaiseloa

Tutkiskelin tässä viimeaikaisia (piti ihan tarkistaa Wikisanakirjasta onko tuo yhdyssana) juttujani ja totesin, että ne ovat olleet ihan "hötöntöttöä". Olen poukkoillut sinne tänne eikä mitään pidempää tekstiä ole irronnut. Olen ottanut valokuvia sieltä ja täältä. Olen poiminut kuvia netistä ja lisännyt muutaman kommentin sinne tänne. Säälittävää tuotosta.

Tämä surkea ulosanti on johtunut ihan siitä, että päässäni on nyt kamalan paljon ajatuksia. Minun tekisi mieli kirjoittaa ainakin kymmenestä eri asiasta, mutta joku osa tuolla aivoissa vaan jarruttelee. Se sanoo: "Turhaa, turhaa, turhaa!".

Haluaisin kirjoittaa joulumuistoja, vakavista sairauksista, käsitöistä, musiikista ja vaikka mistä. Sormet ovat nytkin valmiina tässä näppäimillä, mutta aivoista kuuluu tuo hemmetin: "Turhaa, turhaa, turhaa!". Raastava ristiriita!

Nyt on paras ottaa pieni aikalisä. Käyn kävelyllä ja keskustan kirpparilla. Samalla voisin kierrellä pikkuputiikkeja. Tykkään katsella kaikenlaisia käsitöitä, astioita, kankaita, kynttilöitä, postikortteja, joulukoristeita yms. Tuskin minä mitään ostan. Saan niin paljon iloa kaiken sen kauneuden ja hauskuuden katselusta ettei minun tarvitse tuoda mitään edes kotiin. Tällainen höppänä minä olen. =)


glitter-graphics.com

Aito ja ainoa oikea

Jotain tolkkua!!!

Vain yksi pieni sarjakuvaruutu - silti se pitää sisällään suuren ja tärkeän asian!

Eilen yksi uutinen kertoi, että suomalaiset ostavat paljon esim. rosollia vaikka eivät edes syö sitä! Rosollia menee roskiin joka joulu kolmella miljoonalla!!!

Mietitäänpäs tuota... ja mietitään sitten mitä hankitaan joulupöytään..

Persoonallisuustesti

Löysin netistä varsin mielenkiintoisen ja luotettavan oloisen persoonallisuustestin. Se kertoi minun olevan tällainen:

Avulias Huoltaja. Avulias Huoltaja on välittävä, huolehtiva ja ihmiskeskeinen persoonallisuustyyppi. Kakkoset ovat empaattisia, vilpittömiä ja lämminsydämisiä. He ovat ystävällisiä, anteliaita ja uhrautuvaisia, mutta myös tunneherkkiä, imartelevia ja joskus muita mielisteleviä. He ovat hyvää tarkoittavia ja pyrkivät lähelle toisia ihmisiä, mutta saattavat myös tehdä palveluksia muille tehdäkseen itsensä tarpeelliseksi. Kakkosilla on monasti ongelmia omistushaluisuuden ja omien tarpeiden tunnistamisen kanssa. Parhaimmillaan Kakkoset ovat epäitsekkäitä ja heillä on todellista pyyteetöntä rakkautta toisia ihmisiä kohtaan.

Uskollinen Kyseenalaistaja. Uskollinen Kyseenalaistaja on sitoutunut ja turvallisuushakuinen persoonallisuustyyppi. Kuutoset ovat luotettavia, ahkeria ja vastuuntuntoisia. He ovat hyviä ongelmien kartoittajia ja osaavat luoda aitoa yhdessä tekemisen henkeä, mutta saattavat olla myös puolustelevia, vältteleviä ja hermostuneita. Kuutoset saattavat haalia itselleen liikaa töitä ja stressiä ja valittaa siitä samanaikaisesti. He saattavat olla varovaisia ja päättämättömiä, mutta myös reaktiivisia, kapinoivia ja uhmakkaita. Kuutosilla on tyypillisesti ongelmia epävarmuuden ja epäluuloisuuden kanssa. Parhaimmillaan Kuutonen on sisäisesti vakaa ja itsevarma ihminen, joka rohkeasti kannustaa itseään ja muita onnistumaan.

Nuo molemmat saivat siis selkeästi eniten pisteitä. Tiesinhän minä kyllä ilman testaamistakin millainen olen, mutta tulipahan testattua.

Testi löytyy täältä: RHETI-pikatesti.

Kivaa koirille!

Toivon ettei kukaan loukkaantunut edellisestä kirjoituksestani.
Ihmettelin vain sitä mitä kaikkea maailmassa onkaan!

Selasin nyt lisää Carlinon nettisivuja. Löysin sieltä vaikka mitä vänkää tavaraa! Koiraihmisten kannattaa kyllä käydä tutkiskelemassa sitä uskomatonta valikoimaa. Vaikket olisi koiraihminen niin käy silti!


Tässä pari tuote-esimerkkiä sivuilta:



Hauska pääkallonmallinen pehmolelu, jota koiran on helppo riepottaa. Lelua ravistettaessa, se päästää käheän nauru-äänen.
Aivan mahtava ja erikoinen lahjaidea omalle tai kaverin koiralle!






Upea musta toppatakki, selässä "Harley Davidson"-logo.
Paksu ja lämminvuorinen takki, vedenpitävä nylon-materiaali. Nepparikiinnitys, pienet hihat.
Helmassa kiristysnyöri, joka helpottaa takin muotoutumista koiran vartalolle.











Englantilaistaiteilijan hieno länsiylämaanterrieri-printti.
Kuva on painettu paksulle laadukkaalle, paperille.
Kuvan koko on 40 x 30 cm.
Aivan upea kehystettynä vaikkapa lahjaksi ystävälle! Kehys ei sisälly hintaan.





Mitäs tykkäsitte..???

Uusi hittituote????

Tyylikäs uusi ruudullinen malli.

Kaunis musta/valko-ruudullinen kuosi.

4-pyöräinen, alhaalla reilunkokoinen säilytystila, sisällä kiinnityshaka kaulapantaan.

Useita verkkoikkunoita, edessä suljettava verkko.

159,00 €

Carlino


Minä näin tuollaiset jokunen aika sitten ihan käytössä. En meinannut uskoa silmiäni! Kiertelin ja kaartelin vaivihkaa rattaita työntänyttä naista kaupassa ja täytyy myöntää, että... mietin mielessäni, että onko hän ihan järjissään!?! ;)

Äsken Radio Novassa mainittiin nuo rattaat. Kävin sitten poimimassa tuon kuvan netistä ja lueskelin samalla ihmisten mielipiteitä niistä. Kai se on sitten pakko myöntää, että tarpeelliset ovat! Eli siis - näkemäni nainen on aivan fiksu, mutta minä olen vaan niin tyhmä etten ymmärrä mitä kaikkea koirat tarvitsevatkaan!!!! =D

Lunta, lunta, lunta,...

Täällä

oli

satanut

yöllä

lunta..







Yhä

vaan

sataa

lunta..




Maa

on

jo

ihan

valkoinen.

Vanhat joulukortit

Eilen tutkiskelin laatikkoa, jossa säilytän vuosien varrella saamiani kortteja. Niitä on kertynyt melkoiset määrät. Aiemmin säilytin kaikki kirjeetkin, mutta viime vuonna luin ne pikku hiljaa läpi ja hävitin suurimman osan.

Äidillänikin oli aikoinaan tapana säilyttää kaikki joulu- ja pääsiäiskortit. Muistan kuinka tykkäsin tutkiskella niitä pikkutyttönä. Jossain vaiheessa kortteihin on tullut iskettyä reiät siksi, että niitä on voitu säilyttää kansiossa. Se on ollut kyllä typerääkin typerämpi idea! No, pääasia kuitenkin ettei niitä ole tullut hävitettyä.

Tässä parit maistiaiset vuodelta 1962:

Tuohon aikaan oli tapana kirjoittaa korttien kuvapuolelle lähettäjä. Nykyään aika harva tekee niin. Seuraavassa kuvassa olevat kortit ovat vuosilta 1962, 1964, 1966 ja 1968.


Kätköissäni on joitakin 50-luvun korttejakin. Jotkut kortit ovat menneet huonoon kuntoon vuosien varrella ja löytyypä niistä minun piirustuksianikin. Olin nimittäin kova tyttö piirtelemään.

Tuosta tulikin mieleen, että piirtelin kuulemma aika paljon luvattomiinkin paikkoihin. Äitini kertoi, että hän oli kerran kipaissut pikaisesti lähikaupassa jättäen minut siksi aikaa yksin kotiin. Hän ei ollut viipynyt poissa kuin hetken. Minä olin kuitenkin ehtinyt tekemään koko ison seinän kokoisen taideteoksen sakuroilla (sen aikaisilla väriliiduilla). Olin noussut seisomaan sohvalle ja kurkotellut niin korkealle kuin olin yltänyt. Luovuuteni oli päässyt kertakaikkisesti valloilleen. Äidilläni oli ollut hirvittävä urakka jynssätä seinä puhtaaksi. Silloin häntä ei ollut varmasti naurattanut.

Arvatkaapa mitä olin selittänyt syyksi seinään piirtelylleni..? No tietenkin sen, että paperi oli loppu! =)

Häpäisy!

Kävin tänään kävelyllä. Matkalla näin jotain sellaista mikä sai minut kihisemään kiukusta. En oikeastaan meinannut edes uskoa silmiäni.

Alustan tuota juttua tarinalla lapsuudestani. Kun olin pikkutyttö niin perheeni tuurasi talonmiestä ainakin yhden kesäloman ajan. Tehtäviin kuului myös lipunnosto ja -lasku. Isäukkoni oli pirun tiukka mies joissakin asioissa - niin kuin esim. lipunnostossa. Muistan miten tarkat ohjeet hän antoi siskolleni ja veljelleni, kun he hoitelivat yhdessä lipunnoston. Tärkein ohje oli se, että lippu ei saa hipaistakaan maata! Lippu piti myös taitella tietyllä tavalla ja varastoida arvokkaasti. Sitä ei todellakaan kohdeltu miten sattuu. Opin jo silloin kunnioittamaan Suomen lippua.

Olen ollut aina hyvin tiukkapipoinen Suomen lipun käytön suhteen. En voi sietää sitä miten isoja lippuja käytetään urheilukilpailuissa ja joskus myös konserteissa. Niitä roikotetaan maassa ja niihin kietoudutaan. Ei, ei, ei.. Tiedän etteivät ne ole mitään virallisia lippuja, mutta silti se tuntuu pahalta. Okei - olen tiukkapipoinen niin kuin sanoinkin.

No, tänään kävelyllä ollessani katseeni osui talon katolla olevaan mieheen, joka ähersi lipputangon juurella. Hän oli juuri irrottanut lipun ja se oli hänen sylissään. Lipputanko oli sellaisen pienen tornin katolla ja siltä piti laskeutua pieniä tikkaita pitkin alemmalle tasanteelle.
Mitä tekikään mies...? Hän heitti lipun myttynä alemmalle tasanteelle ja meni sitten itse perässä. VOI HEL**TTI!!!! Ei lippua heitellä sillä tavalla!!!

Pysähdyin hetkeksi ja mietin mistä mies tulee alas. Tikkaita maahan asti ei näkynyt joten tulin siihen tulokseen, että mies pääsee jostakin ovesta sisälle. Rakennus oli niin iso etten olisi löytänyt miestä millään. Kiittäköön onneaan! Jos olisin saanut hänet kynsiini niiinnnn..... En ehkä sentään olisi rinnuksiin käynyt kiinni, mutta sellaisen metakan olisin kyllä pitänyt ettei se olisi unohtunut ihan heti. Olen pirun paha suustani, kun sille päälle satun.

Nyt mietin sitä, että otanko selkoa mikä firma siinä rakennuksessa hoitaa isännöinnin. Ehkä otan. Annan vain tämän kiukun ensin laantua.

Tässä pätkä Suomalaisuuden Liiton sivuilta:

Lipun nosto ja lasku

Suomen, kuin myös muidenkin maiden lippujen nostamisen salkoon on tapahduttava hillityn arvokkaasti. Lippu ei saa missään vaiheessa koskettaa maata. Lippu nostetaan salon huipulle tasaisin, rauhallisin vedoin. Lippunarut kiristetään tiukalle, voidaan halutessa kiertää muutaman kerran salon ympärille ja kiinnitetään huolellisesti hakaan. Varsinkin tuulisella säällä on helpointa, jos lippua nostamassa on kaksi henkilöä, jolloin toinen voi pidellä lippua ja toinen keskittyä naruihin.

Lipun laskeminen tapahtuu yhtä arvokkaasti kuin nostaminenkin. Lippu viedään sisätiloihin sininen väri päälle taitettuna, narut ja liittimet vapaina. Näin lippu on seuraavalla kerralla heti valmiina käyttöön. Jos ilma on ollut kostea, on lippu kuitenkin syytä kuivata sisätiloissa ennen talteen panoa. Lipun voi varastoida säilytyspussissaan esimerkiksi vaatekaappiin tai -huoneeseen.

Ostin taas....

En

tiedä

kauniimpaa

kukkaa

kuin

gerbera.

Ahneus

Olen ollut reilut kolme viikkoa laihiksella, joka on minun kohdallani tarkoittanut pienempiä ruoka-annoksia ja kevyempiä ruokia. Herkkuja en ole kieltänyt itseltäni täydellisesti. Ruokavalioni on ollut kuitenkin huomattavasti järkevämpi kuin ennen.

No, eilen selvittyäni tosi kiireisestä ja raskaasta työpäivästä kutakuinkin kunnialla päätin palkita itseni jollakin herkullisella ruualla. Olin todella nälkäinen, koska en ollut ehtinyt syödä kunnolla työpäivän aikana. Menin sitten ostamaan kebabin ranskalaisilla. Heitin sitä ihan hulluna kitaani. Aahhh.. Annoksen puolivälissä olin jo aika täynnä. Päätin kuitenkin syödä kaikki, koska olin pitkästä aikaa saanut sellaista herkkua. Viimeiset lihasuikaleet pyörivät suussani kauan, mutta niin vain nielaisin nekin. Röyh! Hyvä tyttö! Lautanen pitää syödä aina tyhjäksi. ;)

Illalla vatsani sitten turposi ihan palloksi ja oloni oli tukala. Tänä aamuna olo vasta hankala olikin. Ylävatsaa poltteli ja maha oli edelleen ihan pallo. Huh huh. Eipä ole tarvinnut tänään syödä kuin pari leipäpalaa.

Ahneella on poopy loppu! Tuo tuli nyt todistettua.

Ei muuten tee mieli raskasta ruokaa vähään aikaan! Kevyempi linja siis jatkuu...

Itsenäisyyspäivä

Vasta näin vanhemmiten olen oppinut ymmärtämään itsenäisyyden merkityksen. Lapsena ja nuorena pidin itsenäisyyttä itsestäänselvyytenä. En seurannut silloin maailmalla tapahtuvia sotia ja muita pahuuksia. Elin vain omissa pienissä ympyröissäni miettimättä sen suurempia. Nyt kun olen täysin tietoinen kaikesta pahasta mitä maailmalla tapahtuu en voi olla muuta kuin onnellinen ja kiitollinen siitä, että olen saanut syntyä ja saan yhä elää itsenäisessä Suomessa.

Suomen itsenäisyyttä miettiessäni mieleeni tuli Kari Rydmanin "Niin Kaunis on Maa".
En tiedä miksi. Se vain tuli. Kuunnelkaa ja katselkaa tekin tätä kauneutta:



Hyvää Itsenäisyyspäivää!

Lääkäri ymmärtää yskän

glitter-graphics.com

Seuraavat otteet ovat todellisista lääkärin raporteista:


* Kun potilas tuli vuorollaan odotushuoneesta, hänen liian nopea pulssinsa oli lakannut, ja hän voi jo paremmin.

* Potilaalla on ollut rintakipua kun hän on maannut vasemmalla kyljellään jo yli vuoden ajan.

* Toisena päivänä polveen sattui jo vähemmän, ja kolmantena päivänä se oli kokonaan kadonnut.

* Potilas on ollut syvän masennuksen vallassa siitä alkaen kun hän alkoi käydä vastaanotollani 1983.

* Potilas itkee jatkuvasti. Hän vaikuttaa myös masentuneelta.

* Potilas kieltäytyi ruumiinavauksesta.

* Potilaalla ei ollut aikaisempia itsemurhatapauksia.

* Potilaan valkoiset verisolut ovat jääneet toiseen sairaalaan.

* Potilas on ylipainoinen. Hän on lihonut 20 kiloa viimeisten kolmen päivän aikana.

* Kaatui jäällä ja ilmeisesti hänen jalkansa menivät eri suuntiin aikaisin joulukuussa.

* Potilaan poistuessa sairaalasta hän voi jo huomattavasti paremmin, eikä hänellä enää ollut muita oireita kuin ne, joita hän valitti tullessaankin.


Nuo lääkärien sanelut ovat minusta aina yhtä hauskoja. Nämä löysin ihan äsken Netello.comista ja pitihän ne tyrkätä muitakin piristämään..

Uutinen

Tuore uutinen KSML:n verkkosivuilta:


Sikaa kyydinnyt auto katolleen Hankasalmella
18:05 Juha Luomala

Henkilöauto ajoi jyrkässä kaarteessa katolleen Konnevedentiellä Ohenmäen kohdalla iltapäivällä neljältä Hankasalmella. Kyydissä olleet kaksi ihmistä ja takapenkillä ollut sika selvisivät ilman vakavia vammoja.

- Sika sai hyvää yksilöllistä hoitoa paikanpäällä ja selvisi tapauksesta hyvinvoivana, palokunnasta kerrotaan.

Näin pikkujouluaikaan taitaa olla enemmänkin possuja takapenkeillä, mutta toivotaan ettei kuitenkaan kuskin paikalla. =)

Pieni selitys

Muutama blogituttavani on huomannut, että olen käynyt harvakseltaan heidän blogeissaan. Täälläkin on ollut hiljaisempaa.

En ole kuitenkaan lopettamassa tätä mukavaa puuhaa. En ole unohtanut ketään. Nyt on vaan muuta tekemistä ja mietittävää. On vähän huolia ja paljon väsymystä..

glitter-graphics.com

Asiat on nyt pakko laittaa tärkeysjärjestykseen. Työt ja uni ovat minulle tärkeimpiä asioita tällä hetkellä. Täällä käyn silloin, kun jaksan.

Teitä blogikamujani en kuitenkaan unohda. Uskokaa pois!!!

Lots, Lots, Lots..

Tänäänkin on plussakeli. Viisainta olisi ehkä vetää jalkaan kumpparit. Tuntuu vaan niin oudolta tehdä se joulukuussa. No, kai sitä kannattaisi elellä sään eikä kalenterin mukaan.

Minulla ei ollut kumppareita yli kymmeneen vuoteen. Hävitin edelliset, kun muutin pois omakotitalosta. Ei minulle ollut tullut mieleenkään hankkia sellaisia kunnes toissa kesänä näin nämä:


Ihastuin noihin ikihyviksi. Nuo ovat minulle hyvät siksi, että varret ovat matalat. Paksut pohkeeni eivät nimittäin mene mihin tahansa varsiin. Eikä täällä kaupungissa pitkiä varsia tarvitsekaan.
Kun nuo vetää jalkaan synkkänä sateisena päivänä niin alkaa väkisinkin hymyilyttämään. Kun sateessa rämpiessä katselee tekstejä "sun, flower, smile, enjoy.." niin matka taittuu paljon mukavammin. Uskokaa pois!

Melkoista kuittailua olen noista saanut, mutta ei se haittaa. Minä tykkään niistä ja se on pääasia!

Käytätkös sinä kumppareita? Jos käytät niin millaisia?
Entä mitä nimitystä sinä niistä käytät? Ovatko ne kumisaappaat, kumpparit, kumikengät vai kenties jotkut muut..?

Kerro, kerro. Sen jo tiedänkin millaiset Tialla on. Ne vat ihanat. Kurkatkaa vaikka: Akileija.

Heitän siis tällaisen epävirallisen haasteen ilmoille:

Esittele omat märän kelin kenkäsi!

Ärsyttää!

Marjukka heitti minulle haasteen:

Laita blogiisi kuva ja selitys siitä paikasta/asiasta kodissasi mistä et pidä. Mikä sinua ärsyttää/hävettää/mihin haluat muutoksen. Sen jälkeen haasta 5 muuta blogia esittelemaan heidän ärsytyksiään.

Jahas... Mitään paikkaa en häpeä. Ärsytyksen aiheita kyllä löytyy ja niihin haluaisin muutoksen. Ne ovat kuitenkin sellaisia juttuja joille en voi mitään. Asun nimittäin vuokra-asunnossa, joka ei ole missään loistokunnossa. Lattiassa on kammottavan harmaan kikertävän kukertava muovimatto, joissa on kaikenlaisia länttejä ja kolhuja. Ne ovat niin rumat etten halua laittaa edes kuvaa tänne. Yök!

Seinissä on myös kolhuja..

Tuosta tuli aika hassu ja omalla tavallaan hienokin kuva. Molemmat seinät ovat oikeasti valkoisia, jotka taittavat kevyesti punaiseen.

Yksi minua suunnattomasti ärsyttävä juttu on myös seinissä olevat omituiset "räppänät". Ne ovat isoja rumia möhkäleitä ikkunoiden yläpuolella. Ne ovat kellastuneita ja pistävät tosi rumasti silmään. Yritän peitellä niitä verhoilla, mutta olohuoneen puolella minulla ei ole kappaa joten siellä se möllöttää näkyvillä. Yök Yök Yök!


No, on minulla sitten vielä yksi ärsytyksen kohde, jolle voisin tehdä jotain kunhan vain keksisin mitä. Minulla on nimittäin yhdessä nurkassa (ihan tuossa vieressäni) iso määrä sähköjohtoja. Siinä on valaisimen, tulostimen ja tietsikan johtoja. Aikansa ne kaikki lojuivat lattialla, mutta kerran tungin suurimman osan pahvitötteröön. Tötterösysteemiä minun piti jotenkin kehitellä mutten ole keksinyt miten. Hirvittävä viritys!!! Katsokaa nyt...


Siinäpä tuli sitten parikin ärsytyksen kohdetta. Enempää en jaksa marmattaa.

En osaa veikata kuka suostuisi lähtemään mukaan tähän haasteeseen enkä siksi haasta ketään. Haasteen saavat ottaa mukaansa ne ketkä haluavat. Kiva, jos edes joku haluaisi!

Mitkä apajat! ;)

KSML:n verkkosivuille tupsahti tänä iltana juttu, joka kertoo seuraavaa:

Jyväskylässä on yksin asuvia nuoria ja keski-ikäisiä miehiä enemmän kuin naisia. 25–44-vuotiaiden ikäluokassa jokaiselle yksin asuvalle jyväskyläläiselle naiselle riittäisi kaksi miestä. Tilanne on samankaltainen muun muassa Lahdessa ja Kuopiossa, kertoo Tilastokeskus.

Weather Girls: It´s raining men

Onpa muuten tullut tanssittua lukemattomat kerrat tuon biisin tahtiin.
Muistoja, muistoja,..

Tänään töllötystä

Avara luonto, Aamusydämellä, Priima, Vaahteramäen Eemeli, Joka Kodin Asuntomarkkinat, T.I.L.A, Uniikki, Prisma, Pilanpäiten, American Idol, Arto Nyberg, Idols, Muodin Huipulle, Pikku-Britannia, Ykkösdokumentti,..

glitter-graphics.com

Miten ihmeessä sunnuntaisin voikin tulla niin paljon mieleisiäni ohjelmia!?! Nyt kun osaisi päättää mitä katsoisi. No, aamupäivä menee ainakin rämpätessä kanavia toiselta toiselle. Pätkä sieltä ja pätkä täältä..

Terveisiä joulumarkkinoilta!

TänäänKIN minulla on ollut loistava päivä. Olin ensin töissä ja sieltä menin suoraan joulumarkkinoille. Markkinat olivat paremmat kuin olin odottanut. Taitaapa käydä niin, että menen sinne huomenna uudestaan. Liian monta kojua jäi tutkimatta, koska aika loppui kesken. Ostoksia en juurikaan tehnyt, koska rahani ovat vähissä juuri nyt. Harmi. Onneksi sisäänpääsy oli ilmainen eikä tuotteiden katselukaan maksa mitään.

Mieleeni jäi erityisesti kaksi kojua. Toinen niistä oli Tontut ana & minna.
Molemmat tekijät olivat paikalla ja oli kiva jututtaa heitä. Olen ostanut aiemmin heidän postikorttejaan, mutta en ollut tiennyt mitä kaikkea ihanaa he tekevätkään villasta. Hyllyillä oli kaikenlaisia ihania huovutettuja eläinhahmoja. Oli neulovia kanoja, pupuja jussipaidoissa yms. hauskaa. Annan täydet pisteet niin myytäville tuotteille kuin niiden tekijöillekin. Siinä kojussa oli ilo vierailla ja taatusti tulen ostamaan heidän tuotteitaan jatkossa.

Tässä yksi heidän korteistaan:

Ja täältä löytyy joitakin heidän huovutustöitään: Tontut ana & minna.

Toinen mahtava koju oli Savipaja Elukka. Tutustuin ensimmäisen kerran näihin Szilvia Vihriälän eläinhahmoihin syksyllä Seinäjoen käsityömessuilla. En meinannut saada silloin itseäni pois hänen pöydästään. Ihailin ja ihmettelin iät ajat hurmaavia koiria ja kissoja, jotka ajelivat autoilla, makailivat sohvilla, nautiskelivat kylvystä yms. Kaikki olivat erilaisia ja toinen toistaan hassumpia. Niiden ilmeet kertoivat ilosta, onnesta, ylpeydestä, ilkikurisuudesta ja mistä milloinkin. Olisin halunnut ne kaikki itselleni - vaan en saanut ainoatakaan... *huokaus* Köyhä! =(
Tänään olin ihan innoissani nähdessäni "Elukka-kojun". Loikin varmaankin suu korvissa sinne. Jututin tätä uskomattoman taitavaa tekijää ja sain tietää, että hän on avannut muutama viikko sitten nettisivut. Kävin äsken tutkimassa niitä. Täytyy sanoa etteivät kuvat tee oikeutta niille taideteoksille. Ne on nähtävä ihan livenä. No, käykää ihmeessä kuitenkin katsomassa mistä höpisen: Savipaja Elukka.

Tämä meni nyt kyllä pahemman kerran mainostuksen puolelle, mutta tuskin se ainakaan noita taiteilijoita haittaa. ;)

Mainitsin alussa olleeni tänään töissä. Siitä pitää kertoa sen verran, että minulla oli taas tosi kivaa. En voi käsittää miten työnteko voi olla niin mukavaa!?! Tänään minulle kävi niin hassusti etten huomannut edes sulkea myymälää ajoissa. Päivä meni mukavasti asiakkaille tuotteita esitellessä ja kassaa naputellessa. Sitten yhdessä välissä ajattelin katsoa miten paljon minulla on työpäivää jäljellä.. Hups - myymälä ovet olisi pitänyt sulkea jo 20 minuuttia sitten. Eikö tuo jo todista, että viihdyn työssäni!?

Nyt lopetan tämän ruudun tuijottelun ja menen tuijottelemaan toista ruutua hetkeksi.

Mukavaa viikonlopun jatkoa kaikille!

Niin helppoo..

On se kyllä jännä juttu miten valokuvaaminen onkin helppoa näillä nykyajan digikameroilla. Voi veljet - lasten leikkiä!

Ostin muutama kuukausi sitten uuden kameran. Sillä saa teräviä kuvia ISO 1600 - herkkyysvastaavuuden, automaattisen optimaalisen herkkyyden valinnan ja kuvanvakaimen ansiosta. DIGIC III -prosessori ja iSAPS takaavat salamannopean toiminnan, erinomaisen kuvanlaadun ja edistyksellisen kohinanpoiston. On paljon pikseleitä, laajakuvatsuumeja ja vaikka mitä herkkuja!


Olen aiemminkin esitellyt loistavia otoksiani. Hieman lisää ihailtavaa...

Viritin eilen parvekkeelleni paksun keinotekoisen havuköynnöksen ja siihen valosarjan. Se on valtavan kaunis illan hämärtyessä. Kuin tähtitaivas! Eikö olekin...



Otin kuvia kaikilla mahdollisilla asetuksilla - salamalla, ilman salamaa, yökuvauksella, digitaalisella makrolla, muotokuvalla, värinvaihdolla,.. Otin kuvia ihan läheltä ja mahdollisimman kaukaa...


Yhtä ainoatakaan totuutta vastaavaa kuvaa en saanut köynnöksestä!


Ajattelinkin perustaa Onnettomia Otoksia -blogin. =D

Kaksi varista

Varis aloitti raakkumisen:
"Tää pitkä vaellus, kaipaus,
on kahden hullun matka kauas huomiseen..."

Sitten varis hiljeni ja katsoi toista varista kysyvästi, koska ei osannut jatkaa.

Isompi varis jatkoi:
"utuiseen, epävarmaan samanlaiseen huomiseen."

Ensimmäinen varis pääsi taas jyvälle ja jatkoi entistäkin kuuluvammalla äänellä:

"Mä sinne meen ja tietä tuijotan ja mietin:
Minnepäin? Eteenpäin, vai taaksepäin?"

Sitten varikset nauroivat railakkaasti. Kun nauru loppui niin ne jatkoivat yhteen ääneen:

"Minä oon, matkalla vaan...

Tää on vain unohdus, erehdys,
kahden hullun pitkä matka, kauas pois,

..se turhaa ois, mut yhdessä sen näkee paljon kirkkaammin
ja helpommin, herää taas ja jaksaa nauraa itselleen
ja vetää peiton korvilleen.

Minä oon, matkalla vaan...
Minä oon, matkalla vaan..."

Varikset ajelivat pyörillään kohti määränpäätään. Välillä ne pysähtyivät syömään eväitään tienposkeen. Kassista löytyi eväsleipiä ja kahvia. Olihan siellä kai hedelmiä ja jotain herkkujakin.

Kun lepotauko oli pidetty ja mahat täynnä niin ne jatkoivat matkaansa.
Ja taas pienempi varis aloitti hyräilemään:

"Tää pitkä vaaelluuuss.."

Sillä ei ollut laulun sanat hallussa joten isompi varis auttoi taas:

"Tää pitkä vaellus, kaipaus,
on kahden hullun matka kauas huomiseen,
utuiseen, epävarmaan samanlaiseen huomiseen.
Mä sinne meen ja tietä tuijotan ja mietin:
"Minnepäin? Eteenpäin, vai taaksepäin?"

Minä oon, matkalla vaan...
Minä oon, matkalla vaan..."

Kaksi varista taittoivat haastavaa liki neljänkymmenen kilometrin matkaa kohti sukulaistensa kesämökkiä. Niitä jännitti se miten ne selviäisivät matkasta. Matka oli pitkä ja pienempi pelkäsi ettei jaksaisi polkea koko matkaa. Isompi varis tsemppasi sitä ja sanoi ettei mitään kiirettä tarvitsisi pitää. Isompi varis taas pelkäsi sitä ettei sen vanha pyörä kestäisi perlle asti. Hyvin se kesti - mitä nyt kumi tyhjeni välillä. Eniten niitä kuitenkin jännitti se miten isomman variksen terveys kestäisi sen matkan. Siltä oli nimittäin leikattu iso aivokasvain vasta puolta vuotta aikaisemmin ja syöpähoidot olivat yhä päällä. Mitä tahansa olisi saattanut tapahtua. Yhdessä ne kuitenkin päättivät selvitä matkasta - tuli mitä tuli.

Niin ne vaan pääsivät perille. Ihan loppumatkan ne taittoivatkin sukulaistensa veneellä. Mökillä niitä hemmoteltiin oikein olan takaa. Oli saunaa, veneilyä, ihania täytettyjä muurinpohjalettuja ja vaikka mitä. Yönsä ne viettivät grillikodassa porontaljojen päällä - vai oliko se alla. Pienempi varis on ihan unohtanut sen. Eikä se valitettavasti voi sitä kysyä siltä isommalta varikselta vaikka haluaisikin. Isompi varis nimittäin kuoli vuosi tuon reissun jälkeen. Syöpä voitti.

Nykyään pienempi varis raakkuu itsekseen tuota laulua hymy huulilla. Ihanat muistot kumpuavat mieleen sen myötä.